Joulukuulumisia

Joulusta selvitty hengissä. Vietimme pyhät anopin luona, missä oli pääasiassa todella mukavaa taas kerran. Miehen sukulaiset ovat kaikki todella mukavia ihmisiä, mutta yksi huono puoli heissä on. Itse olen kasvanut perheessä, jossa on tarkat aikataulut eikä mistään olla myöhässä. Miehen perheessä puolestaan saatetaan tehdä lähtöä minne tahansa vaikka kuinka kauan eikä ruoka ole koskaan valmista silloin kun on alun perin tarkoitettu.

Jouluaattona menimme anopin luo ennen aamuyhtätoista. Siellä kuulemma syödään joulupuuro aina hyvissä ajoin aattoaamuna. Joopa joo. Tämä oli toinen joulu anopin luona (juhlimme vuorojouluin minun ja miehen vanhempien luona) eikä se viimeksikään tainnut niin mennä. Tällä kertaa puurosta ei ollut tietoakaan tuolloin yhdentoista maissa. Anoppi oli vasta sitä aloittelemassa, mutta koska hän hössötti kaikkea mahdollista siinä samalla, hän sai poltettua riisit pohjaan ja kiehutettua maidon kattilan reunojen yli. Onneksi riisiä oli vielä jäljellä, eikä maitokaan ollut lopussa, eli saimme joulupuuroa syödäksemme, tosin vasta yhden aikaan iltapäivällä.

Päivällisen ajankohdaksi oli puhuttu kello neljää iltapäivällä, mutta koska aloitimme syömään joulupuuroa vasta yhdeltä ja sen jälkeen piti saunoakin, oli selvää ettei neljältä vielä pääsisi syömään. Emme kuitenkaan olleet kovin paljon myöhässä aikataulusta vaan pääsimme jouluaterialle viiden maissa. Iso-A ei kaiken hössötyksen keskellä nukkunut kuin puoli tuntia, joten hän oli ruokailun jälkeen jo aika väsynyt. Meidän piti kuitenkin  odotella miehen siskoa perheineen, sillä he olivat tulossa myös anopin luokse ennen joulupukin saapumista. Puoli seitsemältä anoppi soitteli ja kyseli ovatko he kohta tulossa, mutta käly ei ollut perheineen päässyt vielä edes joulupöytään sillä kinkku oli vielä uunissa. Tämä herätti hämmästystä jopa muussa miehen perheessä, vaikka he ovatkin tottuneet siihen että tämä sisko on kaikkein aikaansaamattomin koko suvussa.

En tiedä, mitä miehen sisko perheineen loppujen lopuksi söi joulupäivälliseksi, mutta he kuitenkin saapuivat paikalle puoli kahdeksan aikaan ja joulupukki sai tulla kyläilemään. Lahjat saatiin jaettua ja lapsetkin ehtivät hetken niillä leikkiä ennen kuin Iso-A kävi nukkumaan. Itse sain mieheltä lahjaksi vohveliraudan, eli taisi ottaa onkeensa keskustelustamme jossa sitä toivoin.

Pikku-a sai joulun aikana tutustua uusiin makuihin, eli kananmunaan sormiruokana ja kasvis-lihasoseeseen ihan lusikalla. Lasten 6kk ikäiseltä serkulta jäi nimittäin puoli purkkia sosetta syömättä, ja tarjosin sitä sitten pikku-a:lle ihan kokeilumielessä. Yllätyksekseni vauvani söi puolikkaasta purkillisesta lähes puolet, tosin kovasti temppuillen. Eli aina kun lusikka lähestyi suuta, kieli työntyi ulos. Onneksi pää pysyi sen verran aloillaan, että sain ujutettua ruokaa kielen takaosaan jolloin sitä taisi päätyä jopa vatsaankin saakka. Tällä viikolla on lisäksi maisteltu kaurapuuroa, mutta se ei vielä oikein uponnut. Ehkä se olisi kelvannut paremmin, jos olisin tehnyt siitä tarpeeksi paksua sormin syötäväksi, mutta koska kunnon ruokailualusta vielä puuttuu niin tarjosin sitä vain lusikalla.

Iso-A pääsi myöskin herkkujen makuun, hän sai nimittäin syödä jonkin verran suklaata. Tuota allekirjoittaneen lempiherkkua ei hänelle ole kovinkaan paljon tähän saakka vielä annettu, mutta on selvää että hän on jo kohdussa saanut tutustua siihen. Eikös sitä niin sanotakin, että ne ruoat, joita äiti on raskausaikana syönyt, ovat lapsenkin suosikkeja...