Sotkusokeutta

Ainakin nelosen Himohamstraajat-ohjelmassa on puhuttu siitä, kuinka jotkin ihmiset eivät enää tajua minkälaisen sotkun ja tavarapaljouden keskellä elävät. Heidän aivonsa tottuvat vähitellen kasvaviin rojukasoihin, ja loppujen lopuksi talo on lattiasta kattoon täynnä kaikkea turhaa.

Pakko myöntää, että minä tai mieheni emme ole koskaan olleetkaan kovia siisteysintoilijoita. Imurointien välissä on voinut vierähtää tovi jos toinenkin, papereita ja lehtiä on kasaantunut pöydälle ja vaatteet ovat jääneet lojumaan lattialle. Lasten syntymän jälkeen tilanne on kuitenkin pahentunut. Leluja lojuu joka paikassa, iso-A kantaa jatkuvasti vaatteita kaapistaan ja ne jäävät lojumaan sinne tänne, puhumattakaan siitä ettei ruoan jälkeen ehdi laittamaan tiskejä koneeseen kun molemmat lapset vaativat huomiota. Mikä pahinta, tavarapaljous ja sekasotku eivät yleensä edes häiritse sillä niihin on niin tottunut.

Joskus kuitenkin katson ympärilleni ja näen kaiken jostain syystä eri näkökulmasta kuin ennen. Silloin kotini sekasotku alkaa ahdistamaan aivan uskomattoman paljon. Asiaa ei auta se, ettei miehestä ole mitään apua. Jos pyydän häntä täyttämään tiskikoneen tai tiskaamaan astiat, häneltä jää pöydälle varmastikin useampi astia. Jos pyydän häntä imuroimaan, hän tekee sen puolet nopeammin kuin minä mutta nurkat oikoen ja jättäen roskia joka puolelle. Lelutkin hän vain nostaa lattialta vaikkapa vieressä olevalle pöydälle sen sijaan, että veisi ne lelulaatikkoon.

Kiitän luojaani siitä, ettei nykypäivänä ole enää vallalla yllätysvierailukulttuuri kuten lapsuudessani. Tuolloin kotiimme saattoi piipahtaa kuka vain lähestulkoon koska vain, eli paikat oli pakko pitää kunnossa. En muista, että lapsuuskodissani olisi koskaan ollut tavaroita lojumassa ympäriinsä leluja lukuunottamatta. Ja nekin kerättiin pois aina leikin jälkeen tai viimeistään ennen nukkumaan menoa. Nykyäänkin äitini pitää kotinsa uskomattoman siistinä vaikka valittaa koko ajan kuinka ei ole ehtinyt imuroimaan tai siivoamaan aikoihin.

Onneksi siis nykyään kaikki ilmoittavat, jos ovat tulossa käymään. Tällöin ehdin yleensä kerätä ylimääräiset rojut lattioilta, tiskata astiat ja siivota ainakin keittiön tasot jottei minun tarvitse hävetä kotiani tai taloudenpitoani.   Toivon kuitenkin, että lapseni oppisivat kasvaessaan vihaamaan kotimme sotkuisuutta sen sijaan että tottuisivat asumaan kaaoksen keskellä...

PS. Toivottavasti kaikki eivät ajattele että olen aivan uskomattoman laiska. Mä vaan haluan viettää lasten valveilla ollessa ajan heidän kanssaan (enkä usein pystyisi mitään tekemään muutenkaan kun vaativat huomiota), ja heidän ollessaan päiväunilla tahdon saada omaa aikaa tv:n tai tietokoneen ääressä tai muuten vain löhöten. Eli siivoilut tulee yleensä tehtyä silloin kun mieskin on kotona, jos onnistuu...