Yövalvomista

Koko viime viikon oli vaikeampi ja vaikeampi pysyä ruodussa ja olla ostamatta herkkuja. Tänään mä sit sorruin ja ostin kaupasta sipsipussin sekä Fazerin joulusuklaalevyn, jotka on jo tuhottu. Henkinen taistelu oli kyllä hävitty jo yöllä, eikä aamulla omatunnostani kuulunut pienintäkään pihahdusta.

Kaikki alkoi illalla, kun tulimme anoppilasta. Iso-A:n matkasänky oli ollut reissussa mukana päiväunia varten, ja mies päätti illalla että A saa nukkua omassa, jatkettavassa sängyssään. A nukahti sänkyynsä heti, ja ajattelin että onnistuipa helposti. Itse menin miehen kanssa nukkumaan kymmeneltä, mutta nukkumattipa pysyikin poissa. Pyöriskelin turhaan sängyssä yhteentoista, jolloin molemmat lapset heräsivät samanaikaisesti. Kävin syöttämässä pikku-a:n ja tämä nukahti heti uudestaan, mutta mies ei onnistunut iso-A:n kanssa yhtä helposti. Neiti vain itki ja huusi että "äidin viereen nukkumaan". Mä kävin ehdottamassa että laitetaan matkasänky kasaan, mutta mies oli sitä mieltä että pitäähän A:n jo oppia nukkumaan isojen lasten sängyssä, ja että hän jää A:n viereen kunnes tämä nukahtaa.

OK, mä menin sänkyyni ja jätin miehen yrittämään nukuttamista. Iso-A ei kuitenkaan malta nukkua, jos joku on vieressä, ja höpötteli kaikenlaista enkä minäkään saanut sen vuoksi nukuttua koska kuulin jutut omaan sänkyyni. Lopulta, puoliltaöin, hain vaatehuoneesta matkasängyn ja vein sen A:n huoneeseen. Sänky kasattiin ja A jäi sinne ilman vastalauseita. Hän oli kuitenkin valvomisesta jo niin virkeä, että kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin tämä nukahti. Sain siis unen päästä kiinni ehkä joskus yhden maissa. Yön ihanuuden kruunasi pikku-a:n herääminen vielä pari kertaa. Kuudelta otin hänet viereeni, ja hän nukahtikin saman tien syötyään, mutta puoli seitsemältä iso-A heräsi, tunnin tai kaksi normaalia heräämisaikaa aikaisemmin. Otimme miehen kanssa hänet viereemme, mutta eihän uni enää tullut ja seitsemältä nousimme ylös.

Onneksi A meni sentään päiväkotiin täksi päiväksi, eli sain ottaa edes vähän rennommin ja nukkua jopa tunnin päiväunet mikä ei olisi onnistunut jos A olisi ollut kotona. En tiedä olisiko olo vähän virkeämpi jos en olisi ahtanut itseäni ähkyyn sipseistä ja suklaasta pikku-a:n leikkiessä lattialla leluillaan ja nukkuessa. Järjetön väsymys ja sitä kruunaava päänsärky aiheuttivat kuitenkin kaikkien omatuntoni vastalauseiden kaikkoamisen ja sortumisen. Jospa huomenna olisi taas vähän parempi päivä...