Syöksykierteessä?

Toissapäivänä sorruin. Eilen vannoin että ei sit taas pitkään aikaan. Mutta mitäs tänään tapahtui? Olin pikku-a:n kanssa (iso-A on onneksi päiväkodissa) ruokakaupassa aivan zombiena väsymyksestä, ja mukaan tarttui kuin huomaamatta pussillinen (200g) juustonmakuisia tacosipsejä ja Maraboun 133-grammainen pähkinäsuklaalevy. Väsymys on kyllä kaikkein pahin sortumisen aiheuttaja, mutta tottahan toki sekin on vain tekosyy sille että saan mässäillä sydämeni kyllyydestä. Puolustuksekseni voisin sanoa, että olin vähällä ostaa 500g rasian Paradise-suklaita mutten ostanut. Toinen "hyvä" tekosyy sortumiselle oli se, että mies viettää tänään illan (ja varmaan aika ison osan yöstäkin) firman pikkujouluissa. Tekosyyn tekee turhaksi vain se, että söin sipsit ja suklaan jo päivällä enkä vasta sitten kun olen saanut lapset illalla nukkumaan.

Tällä hetkellä taitaa olla tärkeintä se, että salasyöpöttely loppuu taas joksikin aikaa tai lupaavasti alaspäin lähtenyt paino alkaa taas nousemaan.

Mä olen jo vuosia sitten tullut siihen johtopäätökseen, että kärsin luultavastikin ahmimishäiriöstä eli BED:istä. Olen "harrastanut" salasyöpöttelyä niin kauan kuin muistan, mutten ole oksentanut kuin pari kertaa enkä todellakaan pitänyt siitä (eli en onneksi sairasta bulimiaa), enkä toisaalta voisi kuvitellakaan olemaan syömättä eli anoreksia on poissuljettu ajatus. Olen kyllä toivonut aina välillä että sairastaisin noista jompaa kumpaa, silloin paino edes laskisi eikä vain nousisi esimerkiksi vastoinkäymisten edessä. Mutta onneksi en kuitenkaan sairasta, sillä niistä toipuminen voisi olla aika hankalaa verrattuna siihen, että ahmimisen rajoittamiseksi täytyy vain käyttää vähän itsehillintää...