sunnuntai 2. elokuuta 2015

Onko sellaista kuin liian kova treeni?

Olen kysellyt itseltäni otsikon kysymystä pari viime päivää. Minulla oli nimittäin perjantaina treenit PT:n kanssa, ja treenasimme tällä kertaa jalkoja. Ensin teimme kyykkyä tangon kanssa, sen jälkeen reisien ojennusta, prässiä ja pohkeita smithissä seisten. Lisäksi ainakin kyykkyhyppyjä ja askelkyykkyä. Treeni meni tosi hyvin, ja sain antaa parastani (ja kirota PT:täni). Pääsin kyllä kävellen pois salilta, mutta jalat olivat kuin hyytelöä koko loppupäivän.

Pelkäsin jo treenin aikana seuraavia päiviä varsinkin pohkeiden osalta, ja pelkoni toteutui täysin ellei jopa pahemmin. Olen nimittäin ollut eilisen ja tämän päivän lähes täysin rampa. Jos pysyttelen pystyssä niin jalat toimivat melko hyvin, mutta heti jos erehdyn istumaan viisikin minuuttia, ylösnousu on lähes mahdoton tehtävä. Pohkeet menevät nimittäin aina niin kramppiin, että ensimmäiset (kymmenet) askelet täytyy kulkea varpistellen ja polvet koukussa eli todella überseksikkäästi sillä kipu on lähes sietämätön. Pikkuhiljaa saan laskettua kantapäät maahan ja suoristettua polvetkin, ja jonkin ajan päästä pystyn jo kävelemään melko normaalisti tasaisella alustalla. Kaikenlaiset nousut ja laskut ovat kyllä melko hankalia, totesin sen kun jalkojani vetreyttääkseni kävelin tänään lähikauppaan ja takaisin noin 500 metriä suuntaansa.

Pohkeiden lisäksi jumissa ovat myös etureidet, kiitos reisien ojennuksen, mutta niissä kipu on melko siedettävä ainakin pohjejumiin verrattuna. Olen kyllä käyttänyt hevoslinimenttiä ahkerasti, samoin voltarenia aamuin illoin, mutta saa nähdä pääsenkö huomenna vielä salille niin kuin olisi tarkoitus...

4 kommenttia:

  1. Mulla ollut vähän samoja kokemuksia.Nivuset meni niin kipeäksi kunnon jalkatreenin jälkeen, että meni kaksi kuukautta saada ne vähänkään kuntoon. Siihenkin tarvittiin muutama hierojalla sekä osteopaatilla käynti. Nyt ne taas pelittää ja jalkoja treenataan normaalisti. :)

    Pt:ni on sanonut, että silloin kun sun tekee mieli kirota/kautta lyödä pt:tä niin tiedät treenin olleen onnistunut ja menneen just sinne minne sen on haluttu menevänkin. :)

    Itse tällä viikolla treenasin valmentajani/pt:ni kanssa olkapäitä ja käsiä ja voin sanoa, että itku ei ollut kaukana. Hapotti niin, että kirosin ja manasin ja melkein itkin. Kädet oli niin pumpissa, ettei koukistaa voinut. Se kun sä näät peilistä sun kehityksen on niin palkitseva, että kaikki kivut unohtuu ja mietit vaan milloin pääset tekemään sen taas uudestaan. Sitä tunnetta mä haen aina vaan uudestaan ja uudestaan. Se on sitä endorfiiniä parhaimmillaan. :-)

    Tsemppiä kipeille jaloille, kyllä se kävely kohta taas luonnistuu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa vihdoinkin elämä voittaa ja jalat toimia. Vaikka pohkeet ovat vieläkin kipeät niin kävely onnistuu jo normaalisti ja taidan tänään käydä salilla :) Kiitti tsempistä Aikku!

      Poista
  2. Hei! Sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yritän ehtiä vastaamaan ennen pitkää! Blogisi vaikuttaa muuten mielenkiintoiselta, taidan jäädä seuraamaan :)

      Poista