torstai 24. syyskuuta 2015

Vanha tuttu täällä taas

Se taitaa olla taas täällä, jokavuotinen päivieni ärsytys eli jonkin asteinen syysmasis. Tiedätte ehkä sen tunteen, kun kaikki ketuttaa, liikunta ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää ja tekisi koko ajan mieli jotain hyvää, mieluiten suklaata. Vielä olen pysynyt ruokavaliossa, mutta pelottaa että kuinka kauan. Oma peilikuva vaihtelee lähes päivittäin. Hyvinä päivinä näytän mielestäni ihan hyvältä (tai ainakin sopivalta), huonoina päivinä kaikki masentaa. Kaapista ei meinaa löytyä mitään päällepantavaa ja peilistä katsoo norsu tai vähintäänkin hyvinsyönyt ranskanbuldoggi.

Syksyä on jäljellä vielä kauan, ja pelottaa että syömiset karkaavat taas käsistä niinkuin monena vuonna ennenkin. Olenkin miettinyt, että suostuisikohan PT vähäsen tiukempaan ruokavalioon taas seuraavassa ohjelmassa, jos vaikka saisin lisää motivaatiota kun paino menisi edes vähän alemmas. Tällä hetkellä kun tämä nykyinen ohjelma ei näytä vaikuttavan mitenkään. Paino on pysynyt samoissa lukemissa viikkokausia, tosin osasyynä voi olla pari viikkoa vaivannut flunssa ja liikuntatauko, mutta se ei silti paljon lohduta. Paino vaan junnaa kun pysyn ruokavaliossa, mutta heti kun sorrun syömään vähänkin enemmän niin tulee kilo lisää.

Olen miettinyt eri vaihtoehtoja miten edetä, tosin en ole saanut aikaiseksi konsultoida vielä PT:tä asiassa. Yksi vaihtoehto on pyytää joksikin aikaa selvästi tiukempi linja kaloreissa. Toinen mahdollisuus on, että söisin vaikka vuoroviikoin nykyisen ruokavalion mukaan ja vuoroviikoin tiukemmin. Kaikki kavereiden pikkujoulukautta silmällä pitäen aloitetut puhdistuskuurit ja pikadieetit houkuttelevat, mutta niihin en aio lähteä vaan paras olisi varmaankin kiristää ruokavaliota maltillisesti. Olin ensin ajatellut, että jatkaisin tällä samalla ruokavaliolla vielä kuukauden verran, mutta taidan kuitenkin haluta jotain muutosta.

Yksi vaihtoehto on, että luovun PT:stä kokonaan. Toisaalta en halua sitä, mutta talouden rahatilanne ei ole paras mahdollinen. Elämme miehen kanssa jatkuvasti yli tulojemme ja kerrytämme luottokorttivelkaa joka kuukausi, eli jostain pitää alkaa karsimaan. Vaikka PT onkin tuttu joka tekee ruokavaliot ja saliohjaukset kaverihintaan, niin tämän vuoden aikana projektiin on kuitenkin uponnut aika monta sataa euroa ja minusta tuntuu itsekkäältä laittaa rahaa itseeni, kun tili on joka kuun lopussa aina ihan nollassa ja joudumme maksamaan ruokakaupassa luottokortilla. Joulukuussa tulee tietty veronpalautukset, mutta ei niin paljon että saisimme luottokorttivelat maksettua pois tai edes puolitettua niitä. Jokainen ylimääräinen menoerä pitäisi siis karsia. Pelkään vaan, että jos minulla ei ole PT:n tukea ruokavalioiden ja treeniohjelmien muodossa, niin sorrun taas syöpöttelemään. Luulisi aikuisen ihmisen jo osaavan hillitä itsensä, mutta eipä tunnu onnistuvan.

Pitäisiköhän vaihtaa PT psykoterapeuttiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti