Väsynyttäkin väsyneempi päivä

Tänään iltapäivällä olin niin väsynyt, että teki vain mieli itkeä, maata sängyssä ja hukuttautua suklaaseen. Päädyin kahteen ensimmäiseen sillä aikaa kun lapset katselivat netflixiltä lastenohjelmia. Minun olisi varmaan pitänyt tajuta toivoa tälle alkuviikolle työvuoroiksi klo 9-15 -vuoroa, niin olisi saanut aamulla nukkua puoleen seitsemään ja ehtinyt silti saada lapset eskariin ja hoitoon ennen töiden alkua. Nyt, kun on ollut klo 7.45 alkava vuoro, niin minun pitää herätä klo 5.40 jotta saan lapset ajoissa ylös ja hoitoon. Eilen aamulla se sujui vielä hyvin, mutta tänään kumpikaan ei meinannut suostua heräämään, ja varsinkin iso-A oli ihan mahdoton. Teki loppujen lopuksi kaikki aamutoimet itkien ja huusi että pikkusisko ei saa katsoa edes päin. Yleensä jos meillä on miehen kanssa molemmilla aamuvuoro, toinen (eli mies) herättelee ja pukee iso-A:n, toinen (eli minä) pikku-a:n. Nyt kun olen yksin vetovastuussa niin homma on ollut lievästi sanottuna haastavampaa ja olen sen vuoksi joutunut heräämään vielä tavallistakin aikaisemmin tai myöhästyttäisiin varmasti. 

Tänään hain lapset hoidosta ja eskarista kolmen aikaan, ja kuulemma A:lla oli mennyt eskarissa tosi hyvin (hoitajan mukaan). No, kotona alkoikin heti väsykiukuttelu, ja tyttö parkui koko illan kaikesta mahdollisesta paitsi sen aikaa kun katsoivat telkkaria. Siinä vaiheessa, kun oli tultu juuri kotiin ja lapset katsoivat ohjelmaa ennen päivällistä, olin ajatellut tehdä SD plussan kotitreenin. Päädyin kuitenkin siis sänkyyn itkemään väsymystäni. Pääosin varmaan aikaisen herätyksen vuoksi, mutta kun iskias vaivaa myös edelleen pahana, niin oli ihan liikaa edes ajatella jumppaamista. Minua ihan hirvittää huominen, jolloin on vielä yksi aikainen herätys. 

Mies tulee huomisiltana vihdoinkin kotiin, mutta lomailee vielä loppuviikon. Torstaina saan siis nukkua ruhtinaallisesti puoli seitsemään, sillä vaikka työt alkavat ihan yhtä aikaisin kuin muinakin päivinä niin mies vie iso-A:n eskariin. Mies saa myös luvan viedä lapset illalla jumppaan, jotta saisin hetken omaa aikaa. Varsinkin kun mies lähtee lauantaina laivalle ja olen viikonlopunkin lasten kanssa kolmisin. 

Onneksi tänään pahimpaan väsymykseen auttoi se kun sai itkeä pahimman olon pois, ei siis tarvinnut sortua suklaaseen ja sen tuomaan hetkelliseen hyvän olon tunteeseen. Loppuillan olo oli vähän parempi, ja jaksoin hyvin jopa lukea lapsille puolet Risto Räppääjä-kirjasta 

Viikonlopun tankkauksesta oli muuten ehkä jotain hyötyä aineenvaihdunnan vauhdittamisessa, sillä minulla on nyt parina päivänä ollut koko ajan nälkä. Senkin vuoksi on hyvä että en nyt sortunut, tai en taatusti saa painoa sinne seiskalla alkavaan lukemaan...