Joko riittäisi?

Viikonlopun herkutteluista oli tarkoitus ottaa enemmänkin valokuvia, mutta enpä muistanut. Mies vei siis lapset vanhempiensa luo yökylään ja saimme nauttia kahdenkeskisestä ajasta.

Ensin kävimme syömässä ihanassa Brahen Kellarissa. 

6kpl gratinoituja etanoita vaalean leivän kera. Kuva lainattu Brahen kellarin nettisivulta

Pääruoaksi härän sisäfileetä sienikastikkeen, kasvisten ja uuniperunoiden kera, tämän muistin jopa kuvata itse

Jälkkäriksi ranskalaista suklaakakkua, vadelmasorbettia, marjoja ja kahvia. Kuva Brahen Kellarin sivuilta, omassa annoksessa oli marjoja paljon enemmän

Ruoan jälkeen menimme elokuviin katsomaan uusimman Star Trekin 3D:nä, ja ostimme leffaherkuksi kaverikombon eli ison annoksen popcornia ja (light-)limut. 

Kun lähdimme ajelemaan takaisin kotiin, mies alkoi valittamaan että on TAAS nälkäinen ja kurvasi Hesen pihaan. Sorruin sitten itsekin kerroshampurilaiseen kaiken muun kukkuraksi, ja söimmepä vielä kotona lakujakin. 

Herkuttelu jatkui tänään lämpimillä voileivillä, lakritsilla, jäätelöllä, anopin tekemällä raparperipiirakalla ja tällä:

Lettu ja sen päällä banaania, nutellaa ja kermavaahtoa, arvatkaa oliko imelää?

Kaiken herkuttelun jälkeen olo oli todella ähkyinen ja vatsa näytti siltä kuin olisin syönyt rantapallon. Saa nähdä, kärsinkö huomenna kovinkin pahoista vieroitusoireista, mutta tarkoitus olisi palata ruotuun ensi viikoksi tai paino nousee taatusti. 

Ensi viikoksi riittää siis haastetta, ja toivon että saisin herkuttelun himoa hillittyä edes liikunnan avulla. Pari päivää on mennyt taas laiskotellen kurkkukivun vuoksi, mutta onneksi se vaikuttaisi olevan jo paranemaan päin... 

Oli muuten aivan ihana saada kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ja kunnon yöunet, sillä seuraavat yöt voivat olla levottomia. Pikku-a jätti nimittäin tuttinsa isovanhempien luona oraville, mutta vastoin tahtoaan ja tuttia itkettiin pitkin päivää kovinkin säälittävästi. Tämän illan nukahtaminen oli tavallista hankalampaa, sillä nukuttamisessa meni 45 minuuttia normaalin iltasadun ja unilaulun sijaan. Saa nähdä, kuinka monta kertaa tyttö herää yöllä itkemään tuttiaan. Tutti saa kuitenkin luvan jäädä pois vaikka kuinka tekisi mieli heltyä, sillä parin vuoden ikä tulee täyteen runsaan kahden viikon päästä enkä halua pikku-a:lla olevan tuolloin enää edes unituttia käytössä...