sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Normaalia elämää

Eilen ajattelin ottaa askeleen kohti sellaista elämää jota haluaisin syömisten suhteen noudattaa. Aamupuuro raejuuston ja muiden lisukkeiden kanssa, lounaaksi salaattia, välipalaksi proteiinipatukka ja iltapalaksi rahkaa. Päivälliseksi olikin sitten tällainen annos:

Hampurilainen pitää sisällän kaupan valmiin sämpylän, cheddar-juustoa, kaupan valmista hampurilaiskastiketta, pannulla öljyssä paistamaani sipulia, tomaattia ja pihvin, jossa on naudan paistijauhelihaa, sipulia, valkosipulia, suolaa ja pippuria sekä vähäsen sinappia.

Muu perhe söi hampurilais(t)en kanssa ranskanperunoita, minä lastasin lautasen täyteen miehen täydellisesti grillaamaa kesäkurpitsaa. Lisäksi tyydyin vain yhteen hampurilaiseen, mikä on edistystä edelliseen hampurilaiskertaan, jolloin söin niitä kolme tai neljä ja jätin kasvikset minimiin. 

Eilen kävin muuten kaupassa tekemässä kuun ensimmäiset ruokaostokset (viikolla tehtyjä täydennysostoksia ei lasketa), ja ostoskärry näytti tältä:


Kärryssä on toki pohjalla pari pussia puupellettejä sekä uusi sauvasekoitin - edellinen 10 vuotta palvellut ei enää toissapäivänä suostunut käynnistymään -, mutta onhan tuossa paljon muutakin (ruoka)tavaraa sekä minulle että muulle perheelle. Rahaa meni kuin roskaa, mutta ainakin pitäisi olla vaipat, vessapaperit, kissanruoat, miehen iltaherkut (eli nuo eskimot) ym. ostettu koko loppukuuksi.

Päätin muuten merkata eilisaamuisen vaa'an lukeman viikon viralliseksi lukemaksi, sillä siitä on tasan viikko aikaa "tankkaukseen" eli reissuun vanhempieni luo ja siskonpojan ristiäisiin jona aikana en aio punnita ruokia enkä viedä mukanani omia eväitä. Toivon tietysti että viikonloppu ei saa minua repsahtamaan pitemmäksi aikaa, mutta teen parhaani että onnistuisin palaamaan heti ruotuun.

Eilinen aamupaino oli joka tapauksessa 73,1kg, eli turvotukset lähtivät ensimmäisten päivien aikana. Vielä on kuitenkin kiloja tiputettavana, mutta yritän saada sen tehtyä edes jollain lailla rennosti ilman hampaiden kiristelyä. Pienin askelin loppuelämää kohti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti