Lauantai alkoi aamupuuron merkeissä tietysti raejuuston ja marjojen kera. Lounaalla ruokavalion noudattaminen ei kuitenkaan enää onnistunut, sillä tarjolla oli jauhelihakeittoa ja "pakko" oli syödä myös ruisleipäviipale. Hiilaritankkaus jatkui päiväkahvilla murokakun ynnä muiden leivosten merkeissä. Päivälliseksi söimme ranskanperunoita ja makkaraa ja iltapalaksi omenapaistosta voi-sokeri-kauraryynikuorrutuksella tietysti jäätelön kera. Kasviksista ei tietenkään ollut koko päivänä mitään tietoa. Ja ne aamupuuron marjatkim olivat muuten ihan reilusti sokeroituja...
Joskus on vaikea ajatella, että ruokavalioni on ollut tuollainen lähes koko elämäni. Leipää joka aterialla ja leivonnaisia tai muuta hyvää (ainakin) kahdesti päivässä kotona asuessani. Kasviksia minimaalisesti, ja nekin maksimissaan tomaattia ja kurkkua tai he-ma-pa-kiinankaalisalaattia. Salaatteja on vanhempieni luona kyllä ruokapöydässä aina sen seitsemää sorttia, mutta eipä suolasieniä, perunasalaattia, (sokeroitua) puolukkasurvosta ym. voi oikein laskea kasviksiksi... Onko siis vaikea kuvitella kuinka vaikeaa on saada kasvisten ja vihannesten syönti tulemaan selkärangasta, kun koko lapsuus ja nuoruus on menty yllämainitulla ruokavaliolla?
Oli miten oli, niin hiilarimättö sai aikaan sen, että koko eilisen päivän olisi tehnyt mieli syödä koko ajan lisää. Tämä päivä menee myös dieetin ulkopuolella kun juhlimme siskonpojan ristiäisiä, eikä huomennakaan voi olla niin tarkka sillä edessä on pitkä kotimatka. Tiistaina olisi kuitenkin tarkoitus palata taas ruotuun ja jospa keskiviikkona onnistuisi salitreenikin pitkästä aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti