Rääkkitreeniä ja herkuttelua

Keskiviikkona pääsin treenaamaan BC:n ohjaajan kanssa, joka tuli tekemään ohjauksia Tampereelta saakka kollegansa kanssa. Ensimmäiset puoli tuntia kävimme läpi uuden ohjelman niitä liikkeitä joiden tekniikasta en ollut varma, alla oleva kuva on siitä vaiheesta.

 

Toiset 30min käytimme sitten kunnon intervallitreeniin. Ensin täysiä soutulaitteella, sitten leuanvetoja koneessa, rintapenkki ja viimeisenä jalkojen nostot penkiltä siten, että PT työnsi ylhäällä olevat jalkani vauhdilla maata kohti, minä jarrutin ennen kuin ne osuivat maahan ja nostin ne taas ylös. Pieni hörppytauko ja sitten uusi kierros.
Loppuun vielä sarja kyykkyjä, ennen kuin oli aika suunnistaa pukuhuoneeseen hörppimään palautusjuomaa. Olo oli tuossa vaiheessa lievästi sanottuna hutera, ja minun oli pakko kieltäytyä kun PT olisi halunnut minun hyppivän kyykkyjen sijaan tasajalkaa penkille ja alas. En taatusti olisi pysynyt pystyssä!

Kun treeni oli ohi, niin olo oli vielä ihan hyvä vaikka hengästyttikin. Pukuhuoneessa olo muuttui kuitenkin ihan kamalaksi ja hetken tuntui siltä että alkaa väkisin oksettaa. Jonkin aikaa istuttuani ja hengiteltyäni olo parani, ja pääsin lähtemään kotiin. Olen joskus ihmetellyt sitä, kuinka jotkut ovat kertoneet oksentaneensa rankan treenin jälkeen, mutta ilmeisesti se voi olla mahdollistakin...

Mutta sitten treenijutuista herkutteluun. Tiistaina tosiaan sorruin syömään suklaalevyn, mutta keskiviikon ja torstain pysyin ruodussa. Perjantaina menin iltavuoroon, ja pöydällä oli odottamassa joulutervehdys esimieheltäni eli pussillinen Fazerin käärekonvehteja. Työnsin suklaat heti kassin pohjalle, mutta en kyennyt vastustamaan niiden kutsua kauaa. Ennen työpäivän päättymistä suklaat olivatkin kaikki hävinneet. 

Eilen huomasin, kuinka herkkujen himo  vaivasi heti aamulla. Kauppareissulla meinasin sortua ostamaan kaikenlaista hyvää, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni. Itsehillintä kuitenkin riitti vain siihen saakka, kun teimme miehen kanssa saaristolaisleipää jouluksi. Yhdestä leivästä oli tietysti pakko maistaa...

Sitten kun tuli iltapala-aika, niin rahkan sijaan lautasellani olikin tällaista:

Onhan tuo vain leipälautanen, mutta kaloreita tuli aika varmasti enemmän kuin olisi pitänyt. 

Loput saaristolaisleivät säästetään jouluksi, mutta herkuttelu jatkunee tänään kun leivon lasten kanssa suklaahippupikkuleipiä päiväkotitädeille joululahjaksi. Luultavasti niitä on pakko vähän maistella itsekin... Toisaalta, jouluun on enää pari päivää, ja ehkä voin jouluherkkuja tehdessäni niitä maistella kunhan palaan heti joulun jälkeen takaisin ruotuun. Lisäksi syömäni kalorimäärät eivät ole menneet ihan överiksi, eli ehkä tässä ei ehdi tulemaan kovin pahaa vahinkoa.

Nyt kun vielä saisin karkoitettua tämän viime yönä alkaneen jokseenkin kovan kurkkukivun ennen joulua, jotta pääsisimme appivanhempien luokse joulun viettoon. Mies on ollut sairaana puoli viikkoa ja taitaa lähteä käymään lääkärissä kun kurkkukipu ei ole hellittänyt. Saa nähdä pitääkö lähteä aattoaamuna ruokakauppaan hakemaan joulua omaan kotiin...