Hei hei mitä kuuluu...

Viime aikoina ei ole ollut minkään vertaa motivaatiota kirjoitella tänne blogiin. Mielessä on kyllä pyörinyt monenmoisia aiheita, mutta tietokoneen ääressä ei tule nykyään paljonkaan istuttua, itse asiassa konetta ei tule välttämättä edes avattua joka päivä. Kännykän kautta ei myöskään jaksa alkaa näpyttelemään eli kirjoittelu on sen vuoksi jäänyt.

Alkuvuodessa on ollut hyvää ja huonoa. Kiropraktikolle maksamani kymmenen kerran hoitosarja on yhtä kertaa vaille valmis, ja hoito on auttanut koko viime vuoden vaivanneeseen jumitukseen. Olen päässyt lisäksi hierojalle muutaman viikon välein, mikä on tietysti auttanut jumituksesta eroon pääsyssä. Selkä meinaa olla edelleenkin kipeä aamuisin, siihen jumitukseen ei taida auttaa kuin sängyn vaihto mihin ei ikävä kyllä ole varaa. Pitää kuitenkin olla iloinen siitä, että päivisin ei tarvitse kärsiä väsyneestä tai kipeästä selästä.

Se mikä on mennyt viime aikoina myös hyvin on treenit. Olen käynyt juoksumatolla kerran viikossa, ja jaksan juosta oikein hyvin reilut puoli tuntia putkeen. Alkuun penikat meinasivat tulla kipeiksi, mutta venyttely ja putkirullaus ovat auttaneet. Salikortti sinne salille on ikävä kyllä voimassa enää tämän viikon, pitää toivoa että tiet alkavat olla sulana jotta pääsen jatkossa juoksemaan ulos. 

Juoksutreenin lisäksi olen käynyt työpaikan salilla tekemässä normaalia lihastreeniä parisen kertaa viikossa, joinain viikkoina olen ehtinyt tekemään salitreenin vain kerran, mutta pari kertaa on tavoite ja se on pääasiassa toteutunutkin. 

Kehonhuollon kanssa on muuten ollut vähän niin ja näin. Joogaaminen on jäänyt täysin, ja illalla kun lapset on saatu sänkyyn on paljon mukavampi istua miehen vieressä sohvalla telkkaria katsellen (ja näprätä älypuhelinta) venyttelyn sijaan. Ja kun kroppa ei jumita mistään kohdasta niin venyttely ei ole ensimmäisenä mielessä...

Kaikkein heikoimmin on mennyt syömisten osalta, oliko yllätys? Normaaliin tapaan syömisten perusrunko on kyllä kunnossa, mutta lisäksi tulee syötyä ihan liikaa herkkuja. Jotain hyvää tulee syötyä lähes IHAN joka päivä, eikä ihme että housut puristavat. Toisaalta asia ei ahdista yhtään, mutta toisaalta ärsyttää kun kaapissa on vain parit jalkaan mahtuvat housut eikä uusiakaan viitsisi ostaa. Nytkin on joka viikonloppu syitä herkutella, ja periaatteessa se ei haittaisikaan jos vain viikonloppuisin söisi karkkia tms. mutta kun herkkukaapilla tulee tosiaan käytyä joka päivä niin pitäis varmaan ottaa jo itseä niskasta kiinni... Joka viikko lupaan itselleni että nyt pysyn ruodussa arkipäivät, mutta jostain syystä en vaan pysty siihen! Sokerikoukku on ihan todellinen asia josta ei TODELLAKAAN ole kovin helppo pyristellä pois. Pitää vaan yrittää kuntoilla senkin edestä, että paino ei nousisi ihan niin nopeasti ennen kuin saan taas syömiset kuosiin. Pitemmän päälle jatkuva herkuttelu ja runsas kuntoilu ei tietysti johda mihinkään eikä ole varmaan kovin hyväksikään, mutta josko pääsiäisen jälkeen saisi herkutteluputken taas katkaistua...