Joskus taannoin saatoin käydä lenkillä aamuisin ennen töihin menoa. Ei ollut lainkaan outoa, että heräsin aamuvuoroaamuna jo puoli kuuden jälkeen, jotta ehdin lenkkeillä ennen kuin työt alkoivat kahdeksalta. Ja tämä oli siis parisen vuotta sitten, jolloin lapset olivat pienempiä ja yöt katkonaisempia. Nykyään en jaksa edes harkita herääväni yhtään ennen kuin on pakko. Toisaalta en myöskään ole nykyään niin väsynyt kuin joskus. Muistan ajan, jolloin väsytti koko päivän, eikä mikään meinannut auttaa. En tiedä olivatko nuo samoihin aikoihin, mutta mieluummin jätän aamukuntoilun väliin kuin olen väsynyt koko päivän. Kyllähän aamulenkki herätti ihan mukavasti, mutta väsymys iski aina jossain vaiheessa.
En kyllä jaksa lähteä aamulenkille viikonloppuisinkaan, vaikka mies heräisi lasten kanssa ja saisin itse nukkua. Nimittäin siinä vaiheessa kun sitten itse nousen, on jo niin kova nälkä että on ihan turha kuvitellakaan lenkkeilyä. Mieluummin siis käyn lenkillä myöhemmin päivällä, jos mahdollista.
Viime viikon lapsilla oli uimakoulua joka ilta klo 17.30-18.30. Piti siis hakea heidät hoidosta hyvissä ajoin, jotta ehdimme käydä kotona syömässä ennen uimahalliin lähtöä. Olin siis joka päivä aamuvuorossa, eikä töiden jälkeen ehtinyt tekemään mitään pitkää salitreeniä. Yhtenä päivänä tein koko kropan aikasidonnaisen treenin, johon meni lämmittelyineen noin 40 minuuttia, toisena päivänä poljin 45min crosstrainerilla. Muuten otin viikon rennosti, sillä minulla oli myös pientä yskän poikasta ja ajoittaista kurkun aristusta. Uimakoulu jatkuu vielä tällä viikolla, mutta ainakin tänään sinne menee vain iso-A. Pikkusiskonsa oli koko viime viikon nuhainen, ja viikonloppuna iskikin kunnon limainen yskä ja räkätauti. Eilen sunnuntaina nousi illalla kuume, mutta (kuumelääkkeen ja nenäsumutteen ansiosta?) tänään ei ole taudista enää tietoakaan. Jäin kuitenkin täksi päiväksi lasten kanssa kotiin ja toivon, että huomenna molemmat olisivat kunnossa päiväkotiin ja uimakouluun.
Tänä aamuna mies nousi lasten kanssa, sillä hänellä oli töissä myöhäisempi vuoro. Lapset nukkuivat itse asiassa tavallista kauemmin, melkein puoli kahdeksaan, enkä itsekään saanut enää unta. Hetken ajan harkitsin jopa, että kävisin lenkillä ennen kuin mies lähtee töihin, mutta vilkaisu ikkunasta sai unohtamaan nuo ajatukset saman tien. Taivaalta tuli nimittäin räntää, ja yön aikana oli satanut monta senttiä lunta. Ei todellakaan sellainen keli jossa haluaisin lenkkeillä!
En kyllä odota sitä aikaa, jolloin lapsilla on molemmilla omat harrastukset joihin pitää olla viemässä parhaimmillaan/pahimmillaan joka arki-ilta. Nyt on vielä hyvä, kun molemmat ovat samoilla tunneilla baletissa ja jumpassa, ja pääsivät uimakouluunkin yhtä aikaa. Huomaa kuitenkin jo nyt, että lapset tykkäävät eri asioista - esim. iso-A rakastaa uimakoulua, pikku-a on sanonut joka kerran jälkeen ettei haluaisi sinne enää seuraavana päivänä -, eli luultavasti tulevat myös harrastamaan eri asioita tulevina vuosina. Siinä pitää sit vaan itse karsia omista menoistaan, opetella ne aamuaerobiset tai pyrkiä vaikka käymään lenkillä lapsen harrastuksen aikana lasta odotellessa. Onhan se onnistunut monelta muultakin, niin onnistunee minultakin kun vähän harjoittelen...
Vaikka en olekaan ehtinyt tänne kirjoittelemaan, niin syömiset pysyivät viimekin viikolla pääosin ruodussa, ja paino valuu hitaasti alaspäin. Tänä aamuna vaaka näytti 83,8kg. Minulla on aina ollut vaikeinta olla syöpöttelemättä silloin kun olen lasten kanssa kotona (esim. lasten katsellessa päivällä jotain leffaa tulee yleensä kaivettua kaapit läpi), mutta yritän pysyä tämän päivän ruodussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti