Viime viikolla olimme taas kesälomalla. Sateisen sään vuoksi piti siis keksiä jotain muuta tekemistä kuin ulkoilua. Ennen lomaa meillä ei ollut mitään suunnitelmia, vaan ajattelimme katsoa mitä keksimme. Oltiin mietitty laivareissua (TAAS) tai pyrähdystä Ikaalisiin ja Ti-Ti Nallen taloon, mutta ne eivät toteutuneet. Ohjelmaa riitti kuitenkin loppujen lopuksi joka päivälle.
Maanantaina kävin lasten kanssa kylässä ystäväni luona, jossa vietimme mukavan aamupäivän. Tiistaina lapset puolestaan menivät erään iso-A:n hoitokaverin luo leikkimään, sillä aikaa kun kävin itse galileossa ja salilla treenaamassa yläkroppaa PT:n kanssa. Oli muuten sen verran tiukka treeni, että kädet ja varsinkin rintalihakset olivat palautuneet oikeastaan vasta eilen!
Keskiviikkona sain harvinaisen yksinolopäivän, kun mies lähti lasten
kanssa käymään vanhempiensa luona. Minulla oli hyvä tekosyy jäädä
kotiin, sillä saimme kolme kuutiota polttopuita, jotka kannoin sisään
puuvarastoon. Hommassa kului reilut pari tuntia, ja kaloreita kului
sykemittarin mukaan 700. Kädet olivat kyllä kipeät jo edellisen päivän
PT-treenin vuoksi, mutta kilpailin silti itseni kanssa että kuinka isoja
sylillisiä saan kannettua kerralla.
Torstaina vietimme perheen kesken muutaman tunnin Mehukattimaassa eli Hoplopin tyylisessä sisäleikkipuistossa, jonka jälkeen haimme kotiin ruokaa uudesta Turkuun avatusta nepalilaisesta ravintolasta. Tuona päivänä kalorit menivät jonkin verran yli, sillä kookoskanassa, lampaassa ja kasvispalleroissa oli taatusti reilusti energiaa ja tulihan sitä riisiäkin syötyä jonkin verran.
Perjantain suunnitelmiin kysyin lapsilta mielipidettä. Vaihtoehtoina olivat picknik-risteily, leffareissu ja kylpylä. Viimeinen vaihtoehto voitti, ja vietimmekin iltapäivän Caribia-kylpylässä polskutellen. Alkuun kumpikaan lapsista ei olisi halunnut olla altaissa muualla kuin sylissä (kun pikkulastenkin allas suljettiin jonkun kakkavahingon vuoksi), mutta saatuaan selkäänsä kellukkeet lapset rohkaistuivat jo kellumaan itsekin pitäen vain vanhempien kädestä kiinni. Uintia meidän perheessä harrastetaan ihan liian vähän, pitäisi yrittää jatkossa päästä uimaan edes kerran, pari kuussa niin tytötkin tottuisivat veteen ja olisi jotain toivoa uimisen oppimisesta...
Lauantai oli kotipäivä, eli siivouspäivä. Aamupäivällä lapset pääsivät ulos sillä aikaa kun itse siivosin taloa, mutta iltapäivä vietettiin sateen vuoksi neljän seinän sisällä. Liikunnan puute teki selvästi lapset hulluiksi, sillä koko iltapäivä oli ihan järkyttävää riehumista.
Sunnuntaina oli alunperin tarkoitus olla kotona ja ulkoilla omalla kylällä, mutta sää olikin todella synkkä ja vettä sateli vähän väliä, joten päätin viedä lapset elokuviin. Kävimme katsomassa uusimman Risto Räppääjän, joka oli äidin omasta mielestä todella ärsyttävä leffa, mutta lapset tykkäsivät.
Mites lomaviikon liikunnat menivät? Maanantaina ja lauantaina kävin tunnin lenkillä, tiistaina oli se salitreeni PT:n kanssa, keskiviikkona kannoin puita varastoon ja torstaina kävin juoksemassa HIIT-treenin. Perjantaina ja sunnuntaina en liikkunut, ellei perjantaina lasketa liikunnaksi kylpylän uima-altaissa lasten kanssa polskuttelua ja muutamia uintivetoja siellä täällä. Toinen salitreeni ja HIIT jäivät viime viikolla tekemättä, mutta eiköhän viisi liikuntakertaa viikossa ole ihan tarpeeksi!
Ruokailut pysyivät melko hyvin kuosissa, tai siis ainakin jos katsotaan päivän kokonaiskalorimäärää. Ainoastaan torstaina kalorit paukkuivat yli nepalilaisen ruoan vuoksi (ja tuli ehkä syötyä myös suklaata), mutta muuten ei tullut pahemmin herkuteltua. Tosin söin hiilareita lähes joka päivä ohjetta enemmän, ja sen sijaan että olisin karsinut rasvasta tulleita kaloreita, jäi proteiinin määrä alakanttiin. Toisaalta, jos kiloklubia katsoo niin proteiinia oli siltikin joka päivä liikaa sen suositukseen nähden, eli yli 30% päivän makroista. Voiperunoita tuli syötyä lähes joka päivä, koska ne ovat vaan NIIN hyviä ja kohtahan varhaisperunoiden sesonki on jo ohi. Tavallisia perunoita ei muuten tee koskaan mieli, ja ne on todella helppo jättää syömättä, mutta varhaisperunat voin kera ovat jotain mitä en kertakaikkiaan voi vastustaa. Minulla olikin viime viikolla sellainen käytäntö, että keitin niitä kerralla suhteellisen vähän, enkä ottanut niitä lautaselle varsinaisen aterian aikana lainkaan. Ruoan jälkeen, jos perunoita jäi yli, annoin itselleni luvan syödä loput. Eilen esimerkiksi mies ja lapset söivät kaikki, eli minun ei tarvinnut uhrautua...
Lauantai oli kotipäivä, eli siivouspäivä. Aamupäivällä lapset pääsivät ulos sillä aikaa kun itse siivosin taloa, mutta iltapäivä vietettiin sateen vuoksi neljän seinän sisällä. Liikunnan puute teki selvästi lapset hulluiksi, sillä koko iltapäivä oli ihan järkyttävää riehumista.
Sunnuntaina oli alunperin tarkoitus olla kotona ja ulkoilla omalla kylällä, mutta sää olikin todella synkkä ja vettä sateli vähän väliä, joten päätin viedä lapset elokuviin. Kävimme katsomassa uusimman Risto Räppääjän, joka oli äidin omasta mielestä todella ärsyttävä leffa, mutta lapset tykkäsivät.
Mites lomaviikon liikunnat menivät? Maanantaina ja lauantaina kävin tunnin lenkillä, tiistaina oli se salitreeni PT:n kanssa, keskiviikkona kannoin puita varastoon ja torstaina kävin juoksemassa HIIT-treenin. Perjantaina ja sunnuntaina en liikkunut, ellei perjantaina lasketa liikunnaksi kylpylän uima-altaissa lasten kanssa polskuttelua ja muutamia uintivetoja siellä täällä. Toinen salitreeni ja HIIT jäivät viime viikolla tekemättä, mutta eiköhän viisi liikuntakertaa viikossa ole ihan tarpeeksi!
Ruokailut pysyivät melko hyvin kuosissa, tai siis ainakin jos katsotaan päivän kokonaiskalorimäärää. Ainoastaan torstaina kalorit paukkuivat yli nepalilaisen ruoan vuoksi (ja tuli ehkä syötyä myös suklaata), mutta muuten ei tullut pahemmin herkuteltua. Tosin söin hiilareita lähes joka päivä ohjetta enemmän, ja sen sijaan että olisin karsinut rasvasta tulleita kaloreita, jäi proteiinin määrä alakanttiin. Toisaalta, jos kiloklubia katsoo niin proteiinia oli siltikin joka päivä liikaa sen suositukseen nähden, eli yli 30% päivän makroista. Voiperunoita tuli syötyä lähes joka päivä, koska ne ovat vaan NIIN hyviä ja kohtahan varhaisperunoiden sesonki on jo ohi. Tavallisia perunoita ei muuten tee koskaan mieli, ja ne on todella helppo jättää syömättä, mutta varhaisperunat voin kera ovat jotain mitä en kertakaikkiaan voi vastustaa. Minulla olikin viime viikolla sellainen käytäntö, että keitin niitä kerralla suhteellisen vähän, enkä ottanut niitä lautaselle varsinaisen aterian aikana lainkaan. Ruoan jälkeen, jos perunoita jäi yli, annoin itselleni luvan syödä loput. Eilen esimerkiksi mies ja lapset söivät kaikki, eli minun ei tarvinnut uhrautua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti