Äiti avautuu äid(e)istä

Näin äitinä mun on pakko sanoa, että meitä kaikkia ei todellakaan voi asettaa samaan kastiin siinä kuinka lapsia kasvatetaan, mikä ei taida kyllä olla yllätys kenellekään. Jotku äidit eivät millään osaa ottaa huomioon muita ihmisiä. Mulla on tapana käydä pikku-a:n kanssa muskarissa aina näin perjantai-aamuisin, kun iso-A on hoidossa. Siellä on yksi äiti, joka raivostuttaa kerta kerralta enemmän. Hänen pieni vilhovaltterinsa ei ole hetkeäkään äitinsä sylissä vaan tutkii kaikki paikat ja yrittää koko ajan saada käsiinsä soittimia yms. Vilhovaltterin äiti ei tee asialle mitään, istuu vain lattialla ja hymyilee maireaa hymyään "voi tuota meidän poikaa kun on niin utelias" -tyylillä. Ohjaaja joutuu komentamaan poikaa monta kertaa puoli tuntia kestävän muskarin aikana ilman että äiti liikuttaa eväänsäkään. Tänään ohjaaja sanoi äidille suoraan, että voisitko tulla hakemaan vilhovaltterin pois ettei hän kaada tuota nuottitelinettä, ja vasta sitten äiti reagoi. Tekisi mieli itsekin sanoa kyseiselle muijalle jotain, mutta en viitsi saada (tuntemattomienkaan) ihmisten vihaa niskaani. No, onneksi poika on jo sen verran vanha, että siirtynee tammikuussa isompien lasten ryhmään...

Joku voisi ajatella, että helppo sanoa kun oma lapsi pysyy vielä paikoillaan. Mutta itse asiassa minä kyllä tiedän asiasta jotain. Olin nimittäin viime vuonna iso-A:n kanssa samaisessa muskarissa vielä silloinkin kun neiti osasi jo kävellä. Hänkin oli utelias ja yritti koko ajan päästä soittimien luo, mutta enpä päästänyt. Yleensä A suostuikin olemaan sylissä, mutta kerran pari hän hermostui aivan totaalisesti jolloin häpesin silmät päästäni. Mutta en silti päästänyt häntä häiritsemään muskaritädin työtä.

Yleensäkin ottaen minä en ymmärrä niitä vanhempia, jotka eivät osaa komentaa lastaan vaan antavat tämän tehdä lähes mitä tahansa. Toisaalta voi olla, etteivät he puolestaan ymmärrä meitä vanhempia, jotka komentavat lapsiaan ajoittain voimakkaallakin äänensävyllä (ja liian usein ilman minkäänlaista vaikutusta). Mielestäni on kuitenkin parempi olla tiukka vanhempi kuin sellainen, jonka lapsi ei koskaan opi kuria ja joutuu vasta kouluun tai päiväkotiin mennessään tajuamaan ettei aina voikaan tehdä niin kuin haluaa.