Pieniä valintoja ja ilon aiheita

Vaa'alla oli tänä aamuna positiivinen yllätys, 100,8kg. Eli eilinen kiloa suurempi lukema johtuikin ilmeisesti vain turvotuksesta. Nyt ollaan siis jo todella lähellä sadan kilon alittumista, ihan kivahan se olisi sinne päästä. Paino taitaa olla viimeksi alkanut yhdeksäisellä joskus pari vuotta sitten... Tässä vaiheessa voisi helposti iskeä sokeus. Jos kerran paino on laskenut loppuviikon herkutteluista huolimatta, niin kaipa sitä vähän voisi herkutella. VÄÄRIN! Yleensä lupaavasti alkanut painonpudotus onkin tyssännyt juuri siihen, että olen jatkanut herkuttelua ja odottanut painon tippuvan kuin taikaiskusta.

Kaikkihan on loppujen lopuksi kyse pienistä valinnoista. Siitä, ottaako lounaalla jälkiruoaksi samanlaisen järjettömän herkulliselta näyttävän suklaamunkin kuin (normaalipainoiset) kaveritkin vai ei. Tänään sain jätettyä sen ottamatta. Normaalisti pieni piru olkapäälläni on saanut kuiskuteltua minulle, että eihän se yksi munkki mitään haittaa. Tai suklaapatukka. Tai sipsipussi. Mutta niistähän muodostuu yhteen laskettuna ihan järjetön kalorimäärä.

Toivon, että viime perjantain kaltaista repsahdusta ei tapahtuisi taas aikoihin. En oikeastaan edes ymmärrä vieläkään kuinka sekään tapahtui. Ajaessani pikku-a:n kanssa kotiin muskarista, minun oli käytävä lähikaupasta päivällistarpeet, ja jostain syystä ajatuksissa pyöri jäätelö jo autossa. Kaupassa sisäiset vastaväitteeni olivat hyvin heikkoja, tuskin omatuntoni kuultavissa. Kaikkein pahinta oli, että jäätelön lisäksi ostin myös niitä sipsejä ja juustonaksuja. Pääni sisällä kulkevan ajatusketjun mukaan oli ihan sama jos ostaa niitäkin, jos sortuu muutenkin... No mutta, se on nyt ohi ja elämä jatkuu. Minun pitääkin oppia nyt nauttimaan niistä kaikkein pienimmistäkin ilon aiheista, kun onnistuu välttämään munkin tai suklaapatukan houkutukset, tai kun vaaka näyttää alhaisempaa lukemaa kuin vuosiin. Niistä on hyvä jatkaa eteenpäin :)