Nyt kun herkkujenostolakkoa on kestänyt runsaat pari viikkoa, voinee sanoa että se taitaa oikeasti toimia. Mä en ole muuttanut tavoissani mitään muuta, mutta paino on mennyt hitaasti mutta varmasti alaspäin. Tänään vaaka näytti jo alle 102 kiloa, mutta en vielä päivitä tuota sivupalkin laskuria vaan vasta maanantaina jonka olen ottanut "viralliseksi" punnituspäiväksi. Jos tämänaamuinen lukema olikin vain jokin ohimenevä ilmiö, niin eipä ainakaan painokäyrä pääse tekemään mitään nousuja tälleen keskellä viikkoa :) Ja koska lauantaina on tarkoitus syödä ja juoda kaikenlaista äitiporukan pikkujouluissa, niin sen jäljiltä saattaa kertyä turvotusta kroppaan vielä maanantaillekin...
Pakko myöntää, että olen mä kyllä herkkuja ostanut pari kertaa, mutta en yksin syötäväksi vaan vieraita varten. Se saakin olla tässä lakossa poikkeus, eli jos vieraita on tulossa niin täytyyhän heille jotain hyvää tarjota... Mutta ilmeisesti jo se, etten vedä joka päivä (tai edes joka toinen päivä) suklaata kaiken maailman ketutukseen, tepsii. Mä valittelin iso-A:n vauva-aikana että ei mulla ainakaan raskauskilot hävinneet imetyksen myötä, mutta syynä taitaa olla vaan se että mulla oli yleensä aina vaatekaapin kätköissä levy (tai pari) Fazerin sinistä tai jotain muuta hyvää. Pikku-a:n raskausajalta mulla nyt ei kiloja enää olekaan, mutta iso-A:n kiloja on yhä tiputtamatta viitisen kappaletta. No, pikku-a on vasta 4kk eli imetyksen luulisi jatkuvan vielä muutaman kuukauden ajan, jospa siinä ajassa saisi painon edes alle 100 kilon...
Sokerin ja varsinkin sokerin ja rasvan yhdistelmän on muuten äskettäin todettu olevan verrattavissa huumeriippuvuuteen, ainakin tämän iltalehden jutun mukaan, ei siis ihme että herkuttelun pahasta tavasta on niin kovin hankala päästä eroon...
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti