Ilon aiheita

Paino oli taas tasan 100kg. Neljä viikkoa jouluun, eli vielä on aikaa pudottaa paino alle sadan.
Puhuttiin juuri miehen kanssa, että pitäisi varmaan vaihtaa iltajäätelö ainakin välillä hedelmiin. Maisteltiin viikonloppuna persimonia, joka oli niin ihanan makeaa että käy vaikka karkista. Ja hedelmän kokokin on sen verran iso, että yksi riittää mainiosti makeannälän tyydyttämiseen.

Aloitimme lauantaina vihdoinkin perheuinnin. Iso-A:n kanssa kävimme vauvauinnissa viime talvena, mutta lopetimme sen jo maaliskuussa koska olimme usein viikonloppuna reissussa. A onkin ehtinyt unohtaa sukeltamisen, mutta toivon mukaan oppii sen taas pian. Molemmat tytöt selvästi innostuivat uimisesta ja jaksoivat mainiosti olla altaassa puoli tuntia. Jatkamme siis harrastusta ainakin toistaiseksi, vaikka se hintavaa onkin...

Kolmantena asiana voisi mainita sen, että pikku-a aloitti viimeinkin soseiden maistelun. Aloitimme perunaporkkanasoseella, ja pitäydymme siinä ainakin tämän viikon ennen uusien makujen lisäämistä. Toistaiseksi kyse on nimenomaan maistelusta, a:lle riittää pikkulusikallinen tai pari mutta sosettahan on syöty vasta kaksi kertaa... Pikku-a suhtautuu soseeseen selvästikin uteliaasti, mutta ehkä hieman epäluuloisesti. Ongelmana on se, että olen soseuttanut soseen haarukalla, jolloin siinä on pieniä sattumia. Niistä a ei selvästikään pidä. Kun teen huomenna uuden satsin, soseutan sen tehosekoittimessa jolloin koostumuksesta tulee ihanan samettista. Jospa se uppoaisi vauvalle hieman paremmin.