Pienenpienen matkastressiä

Pitkä viikonloppureissu vanhempieni luo on onnellisesti takana. Ajomatkaa kertyi sekä lauantaina että maanantaina reilut 400 km. Joku voisi saada moisesta reissusta kahden pienen lapsen kanssa aikamoisia kauhutarinoita kirjoitettavaksi, mutta meillä matka meni aika mukavasti.

Pikku-a oli molempiin suuntiin mennessä ihan hiljaa turvakaukalossaan, en tiedä nukkuiko vai valvoiko, mutta viihtyi ainakin mainiosti. Iso-A meinasi välillä hermostua, mutta jaksoi yllättävän hyvin kun sai leikkiä lempilelullaan eli tutilla. Tuttihan hänellä on käytössä enää vain nukkuessa, mutta pitkällä automatkalla teimme poikkeuksen. Pääasiassa tutti ei edes ollut suussa, vaan roikkui tuttinauhan päässä neitosen kädessä. Taukoja pidettiin molempiin suuntiin mennessä kaksi, mutta ne olivat sitten sen verran pitempiä - jotain 30 min ja tunnin välillä - että A sai rauhassa leikkiä ABC:n leikkipaikoissa ja me miehen kanssa syödä tai kahvitella rauhassa.

Suurin stressin aiheuttaja olikin sitten perillä vanhempieni luona pikku-a. Vauva halusi olla jatkuvasti sylissä eikä meinannut siinäkään viihtyä. Onneksi muidenkin syli kelpasi, eli isovanhemmat saivat pidellä lapsenlastaan yllin kyllin. Syömisten kanssa oli kamala taistelu koko viikonlopun ajan. Ruoka ei meinannut maistua lainkaan, vaan aina kun tarjosin rintaa alkoi kamala parkuminen. Pikku-a söikin paljon harvemmin kuin kotona, ja joka kerta vasta kovan taistelun jälkeen. Yöt olivat myös todella levottomia, ja paluumatkalla kului kahdelta ihmiseltä useampi pullo EDiä. Koska a myös haroi korviaan, epäilin että hänelle olisi iskenyt korvatulehdus sillä a kärsi nuhasta vielä muutama päivä sitten.

Eilen illalla saavuimme kotiin, ja vielä silloinkin ensimmäinen syöttö oli taistelua. Mutta sen jälkeen helpotti. Illalla laitoin a:n omaan huoneeseensa nukkumaan ja toivoin ehjää yötä. Aamukahdelta heräsin kuitenkin jo neljännen kerran neljän tunnin sisällä, ja vannoin että jos ei nyt nuku omassa sängyssään niin saa tulla viereen. Mutta yllätys yllätys, paria pientä itkahdusta lukuunottamatta a nukkuikin loppuyön putkeen ja heräsi vasta kahdeksalta, kertaakaan ei siinä välissä tarvinnut hänen huoneessaan käydä!

Voi olla, että pikkuinen kärsikin korvatulehduksen sijaan matkastressistä, uudesta paikasta ja vieraista ihmisistä vaikkei nähtävästi ketään vierastanutkaan. Seuraavan kerran matkaamme Itä-Suomeen uudenvuoden viettoon, saa nähdä kuinka silloin käy...

Pitää nyt kuitenkin tarkkailla pikku-a:n vointia päivä pari ja katsoa mitä tapahtuu, toivottavasti lääkärikäynnille ei ole tarvetta.

Se on vielä kerrottava, että herkuttelut jäivät vanhempieni luona yllättävän vähäiseksi. Sunnuntaina tuli kyllä kahviteltua urakalla, ja kahvipöydän notkuessa munkkeja, joulutorttuja ja jäätelöä mitään ei voinut jättää ottamatta. Kotimatkalla oli kyllä matkaeväänä iso pussillinen salmiakkeja, joiden aiheuttama turvotus näkyy taas vaa'lla sillä aamun paino oli 101,2kg...