Imetän vauvaani ja olen ylpeä siitä

Imetys on toisaalta aivan ihanaa. Ruoka kulkee aina mukana eikä tarvitse miettiä lämmitystä tai tuttipullojen desinfiointia ja vauvaan saa upean yhteyden joka on vain meidän kahden välinen juttu. Imetän mielelläni, enkä suunnittele lopettavani ihan heti.
Toisaalta alan kuitenkin olla kyllästynyt nenään jatkuvasti leijailevasta eltaantuneen maidon hajusta, joka ei tunnu häviävän vaikka kävisi suihkussa kuinka usein tai vaihtaisi vaatteet monta kertaa päivässä. Ja jostain kumman syystä nenäkään ei totu siihen, vaikka sen muka pitäisi tottua kaikkiin hajuihin. Ja olisihan se kiva päästä jonnekin ilman vauvaa edes hieman pidemmäksi aikaa kuin tunniksi pariksi...

Kun iso-A syntyi, hän joutui ensimmäiseksi yöksi keskolaan infektioepäilyn vuoksi. Itse, puolitoista vuorokautta valvottuani, en edes tajunnut että sielläkin olisi voinut käydä opettelemassa imetystä eikä kukaan sitä minulle kertonut. A olikin siis jo ehtinyt tottua pulloon siinä vaiheessa kun sain hänet seuraavana päivänä vierelleni. Imetyksen alkuun saaminen olikin lievästi sanottuna hankalaa, mutta onnistuin siinä rintakumin avulla ja imetin loppujen lopuksi 9kk. A sai koko ajan myös lisämaitoa, ja kiinteätkin aloitettiin jo 4 kuukauden iässä (maissivelli jo 3kk vanhana).

Pikku-a on aivan erilainen. Hän pääsi rinnalle heti synnyttyään ja imetys lähti käyntiin ilman ongelmia. Yritin rinnan lisäksi totuttaa a:ta myös pulloruokintaan, mutta huonoin tuloksin. Ja koska en jaksanut taisteluja annoin yleensä rintaa koska se oli helpompaa, jonka seurauksena a ei huoli pulloa enää lainkaan.
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, kiinteät aloitetaan kun 5kk tulee täyteen parin päivän kuluttua, ja a näyttäisi olevan siihen ihan valmis. Eilenkin söin hunajamelonia a sylissäni, ja vauva kurotteli koko ajan yrittäen selvästikin saada melonia itselleen. No, pian alkavat makuseikkailut, ja kokeilen varmasti myös sormiruokailua soseiden lisäksi.

Huomenna aloitetaan myös perheuinti, siitä enemmän toiste :)