Uskoisitteko, että blogi pyörii mielessäni joka päivä? Ette varmaan, jos ajattelee tämän hetkistä kirjoitustahtiani. Nykyään ei vaan tunnu koskaan olevan aikaa istua tietokoneen ääressä kirjoittamassa, ja mitä useampi päivä on taukoa, sitä enemmän olisi kirjoitettavaa, ja sitä isompi kynnys on edes aloittaa kun kirjoittamiseen tarvitsisi aikaa.
 |
| Tänään ulkoilimme perheen kesken Seikkailupuistossa Turussa, ja söimme siellä lounaaksi salaatit, tässä oma annokseni |
Juhannuksen jälkeen aloitin uuden, PT:n tekemän ruokavalion mukaan, ja tällä hetkellä saan syödä ihan reilusti. Päivittäinen kalorimäärä on n. 2250, mutta hiilareita melko vähän. Pari päivää kärsin kamalasta närästyksestä, samoin kuin alkuvuodesta kun viimeksi söin paljon rasvaa. Liekö närästyksen aiheuttaja cashew-pähkinät vai rasva ylipäätään, mutta nyt kroppa on taas tottunut ja närästys tiessään. Olen kyllä lipsunut vähän liian monena päivänä hiilareiden kanssa. Tänäänkin meni jo melko hyvin, mutta grillasimme päivälliseksi ja keitimme uusia perunoita. Ruoalla en niitä syönyt, vaan noudatin ruokavaliota, mutta ruoan jälkeen ajattelin maistaa "ihan vaan yhden pienen voiperunan". Ja kuinkas kävikään, päädyin syömään kaikki kattilaan jääneet kymmenkunta (onneksi pientä) perunaa voin kera. Sitten vielä suklaata jälkkäriksi, "kun kerran olin jo sortunut".
 |
| Pikku-a:n viimeinen 4-vuotiskakku viime viikonlopulta. Frozen-kakkua toivoi, sellaisen hän myös sai |
Onko siis ihme, jos loman aikana turvonnut vatsani ei näytä pienenemisen merkkejä? Iso-A on itse asiassa huomauttanut siitä kuluneen viikon aikana montakin kertaa. Taputellut vatsaani ja kysynyt että "mitä sun vatsassa on?" tai "miksi sun masu on noin iso". En tiedä kuvitteleeko neiti, että siellä olisi vauva... Onneksi töissä kukaan ei ole vielä alkanut kyselemään vauvauutisia, olen nimittäin sataprosenttisen varma että vatsa on vauvaton!
PT antoi luvan syödä tämänkin ruokavalion aikana yhden aterian viikossa vapaasti, koska kesä. Periaatteessa tänään oli siis jo cheat meal kun söin perunaa ja suklaata, mutta huomenna on kyllä taatusti toinen. Saamme nimittäin miehen kanssa lapset appivanhempieni luo yökylään, ja pääsemme elokuviin (katsomaan uusinta Terminaattoria) ja sen jälkeen menemme johonkin ravintolaan syömään ja ehkä jopa jokilaivalle hetkeksi. Aamulla olisi tavoitteena päästä lenkille ennen kuin lämpötila nousee ihan älyttömän korkealle, jospa sillä saisi kompensoitua tämän päivän suklaista tulleita kaloreita...
 |
| Annos viime sunnuntailta jolloin EN sortunut voiperunoihin. Naudan sisäfilee ja halloumi olivat täydellisiä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti