Viime päivinä olen miettinyt sitä, että kuinka paljon kehtaa lipsua ruokavaliosta. Olen kuitenkin maksanut PT:lle sen suunnitelusta, ja hänen asettamillaan kalorimäärillä ja makroilla on taatusti tarkoitus. Onko siis mitään järkeä, jos en noudata sitä ruokavaliota vaan lipsun ruokavaliosta monta kertaa viikossa? Pääosin olen kyllä pysynyt ruodussa, mutta viime viikollakin söin ruokavalion ohi jopa kolmena päivänä yhden PT:n salliman aterian sijaan. En toki syönyt pelkästään herkkuja, vaan lisäkalorit tulivat myös varhaisperunoista (ja voista) sekä broilerinsiivistä joita haimme miehen kanssa päivälliseksi lauantaina käytyämme leffassa. Viikonloppuna söin kuitenkin myös suklaata, jäätelöä ja popcornia.
Kesä on kuitenkin kesä, ja uusia perunoita saa syödä loppujen lopuksi aika vähän. Leffassa käydään maksimissaan ehkä pari kertaa vuodessa, ja mielestäni voin tuolloin syödä popcorneja huoletta. Jäätelöä söimme siskon perheen kanssa, kun juhlistimme pikku-a:n syntymäpäivää.
Kesän aikana ajattelinkin pitää periaatteena sen, että pääasia ettei paino nouse. Aiempina vuosina syöminen on alkanut kesän aikana lipsumaan, ja syksy onkin mennyt herkutellessa ja painoa nostaessa. Tänä vuonna tarkoitus olisi tehdä toisin, ja vaikka kesällä elänkin sallivammin, niin syksyllä ruokavalio kiristyy varmasti ihan jo PT:nkin toimesta, ja lupaan pysyä taas tarkemmin ruodussa!
PT:n tekemissä ohjelmissa on tietysti myös mukana salitreenit, joihin olen ollut tosi tyytyväinen ja jotka tarjoavat mukavasti haastetta. Parasta PT-diilissä tietysti on se että PT ottaa huomioon omat toiveeni, eikä kyseessä ole mikään massavalmisteinen kuuden viikon superdieetti joka on sama kaikille lähtökohdista riippumatta. PT-projekti on myös pitkäaikainen, eikä kuukauden tai edes parin pieni lipsuminen tuhoa koko hommaa. Tällä hetkellä eletään ylläpitovaihetta peruskunnon kohottamiseen keskittyen, mahdollinen painonpudotus saa odottaa syksyä. Ja hei PT, lupaan että tulevina viikkoina en lipsu viime viikon tapaan kolmea kertaa!
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Hyvää pohdintaa. :-) Itse miettinyt, että kaikkihan lähtee loppujen lopuksi itsestä. Toinen antaa sulle ohjeet ja sun/mun asia kuinka niitä noudatan. Ei se ole häneltä pois vaikka söisin mitä. Olenhan siitä maksanut ja hän on työnsä tehnyt. Mutta jos sitä pt:tä ei olisi niin tulisiko sitä syötyä vieläkin enemmän? Ehkä tai jopa varmasti tulisi. :-)
VastaaPoistaHyvä tavoite on pysyä samassa painossa kesän ja syksyllä sitten uudet tavoitteet. Itselläni tavoitteena nyt lihasten saanti ja paino noussut kaksi kiloa seitsemässä viikossa. Ja se ei kuulemma ole liian nopea tahti vaikka omaa päätä alkaakin jo kylmetä. Pakko se kai kuitenkin on pitää päänsä kylmänä ja luottaa toiseen, hän osaa hommansa. :-)
Ihanaa kesää, nauti siitä ja mieti sitä painoasiaa sitten lähempänä syksyä. Kesä on kuitenkin vaan kerran vuodessa. :-)
Viimeisestä lauseesta tuli mieleen, et kesä on kerran vuodessa, joulu on kerran vuodessa, samoin pääsiäinen, juhannus, synttärit (omat ja kaikkien muiden) jne. Toisaalta, mulla ei ole mikään kiire, eikä tavoitteita päästä mihinkään fitness-kuntoon, eli ehkä mä voin olla jokusen viikon vähän rennommin :)
PoistaJoskus on syytä löysätäkin. Toisaalta itse en ehkä viitsisi "turhasta" maksaa, vaan arvostan toisen työtä sen verran, että koitan ohjelmia toteuttaa, jos sellaiset minulle on tehty. Joskin ruokailut menee tällä hetkellä vähän ohjeen vierestä itselläkin, mutta nepä onkin omassa valmennuksessa sivuseikka. Jään kuulolle ja tsemppaamaan, että tällä kertaa ylläpito suunnitelmassa pysyt, luin joku aika sitten vanhoja tekstejäsi ja kovin samanlaisia kesäajatuksia muistelen lukeneeni viime vuosiltakin. Mutta jokainen vuosi ja päivähän on uusi mahdollisuus, jos niin halutaan! Aurinkoisia treenipäiviä siis!
VastaaPoistaOon Sanna itsekin huomannut, että ajatukset ja jutut kulkevat aika samaa rataa vuodesta toiseen. 2012 oli hyvä vuosi, kun painonpudotus oli parhaassa vauhdissa enkä lipsunut koko kesänä enkä syksylläkään, mutta sen jälkeen on pari kesää ja syksyä mennyt turvotellessa ja seuraava kevät taas kiristellessä :)
PoistaTänä vuonna yritän olla aikuisempi ja noudattaa noita PT:n ohjeita ihan oikeasti, niin ei keväällä ole taas niin kova homma edessä... Virheistään oppii, tai ainakin pitäisi :)
Mulla on vähän samaa. Kiristellään hetki ja sitten taas annan mennä. Mutta siksi mä jojoilenkin. Oon nyt hoksannut, että pään sisällä tapahtuvat jutut, omat "sopimukset" tai oikeammin niiden epämääräisyys on johtanut itsellä siihen sortumiseen. eli ei tää yks suupala haittaa, ja ei tää haittaa. ja sitten niitä "ei tää haittaa"- juttuja on joka päivä. Ja lopulta tapahtuu se, että ei tää onnistu taaskaan.
VastaaPoistaIte oon taas yrittämässä painoa alas, lopullisesti. Ja nyt oon päättänyt, että se onnistuu. Olen laittanut itselleni selkeät tavoitteet ja selkeät suunnitelmat miten etenen ja mitä muutoksia eli mitä toimia pitää tapahtua jotta pääsen haluamaani. Ja jos pitää poiketa eli on hankala viikko tai kuukausi tiedossa niin teen siihenkin selkeät säännöt eli tuona viikkona esim. pyrin syömään mahdollisimman oikein, mutta liikunnat jää pois. Silloin olen sopinut ajoissa poikkeaman ja tiedän, että se on sallittua ja palaan hyviin tapoihin poikkeus viikon jälkeen ja silti homma ei ole karahtanut kiville.
Eli yritän kai sanoa, että jos oot tehnyt sopimuksen lipsumisesta niin tee siitä selkeä sopimus itsesi kanssa. Milloin ja miten lipsut. Ei siinä hetkessä. Silloin pysyt siinä lupauksessa itsellesi ettei paino nouse kesän aikana vaan pysyy samassa. Ja toisaalta ei käy niin, että huomaat lipsuvasi joka päivä.
Tässä tuli itsellekin ajateltavaa. Joka päivä olisi joku juttu, jonka vuoksi olisi muka ok sallia itselle poikkeus ruokavaliosta. Pienistä puroista syntyy kuitenkin joki, ja pienet lipsumiset kasvavat vähitellen yhä isommiksi jos niille antaa luvan. Tämän kun muistaisi vielä kauemmin kuin hetkisen...
Poista