Jouluna

Tässä jokunen kuva joulusta

"Lasten kanssa" tehty piparkakkutalo. Eivät tainneet paljon saada auttaa...

Jouluaaton päivällispöytä

Päivällisen alkupalat

Joulukuusi appivanhempien luona

Näitä tuli syötyä aika paljon

Osuuteni joulupöytään eli suklaakakku jälkkäriksi

Saamistani joululahjoista paras, vaikka en isä olekaan. 

Palaan asiaan ensi vuonna!

En ole kuollut

En ole kuollut, enkä muutenkaan uponnut suklaamereen. Ei vaan ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kirjoitella, kun ei ole ollut paljonkaan sanomista. Syömiset ovat menneet niin ja näin, herkutellut olen ihan liikaa ja olo on jo valmiiksi turvonnut ennen kuin on edes päästy jouluruokien kimppuun. Toisaalta en stressaa, vaan aion taas tammikuussa merkata syömiset kiloklubiin ja jättää herkut vähemmälle. Siitä lisää sit joskus, kohta lähdemme perheen kanssa miehen vanhempien luokse joulun viettoon, jossa on tiedossa hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Palataan asiaan joko joulun jälkeen tai sitten ensi vuoden puolella.

Hyvää joulua kaikille!

Miten tästä eteenpäin, eli pakko kasvaa aikuiseksi

Tämä viikko on taas ollut vähän blääh. Kaamosmasennus vaivaa, eikä mikään meinaa kiinnostaa. Kuntoilla ei jaksaisi millään, ja töissäkin tulee vastaan vaan tyhmiä asiakkaita. Sain kyllä käytyä tekemässä salitreenin maanantaina ja torstaina ja treenit tuntuivat hyvältä. Keskiviikkona tein salilla koko kropan aikasidonnaisen treenin mikä meni kyllä sykkeiden osalta HIITin puolelle. Perjantaina olisi ollut tarkoitus tehdä vielä se varsinainen HIIT, mutta koko työpäivän ketutti kaikki mahdollinen, ja olo oli niin väsynyt että luovutin treenin suhteen. Olisihan se fiilis saattanut parantua treenistä, mutta perjantaina ei ollut sellainen olo kuin esim. maanantaina kun laiskotti vaan vähän (siihen treeni siis auttoi), vaan olo oli niin väsynyt että teki melkeinpä vaan mieli itkeä. 

Koska minulla oli siis perjantaina töiden jälkeen aikaa ennen kuin piti hakea lapset hoidosta, päätin käydä tekemässä viikonloput ruokaostokset jo etukäteen. Alunperin oli tarkoitus että mies käy eilen lauantaina lasten kanssa ruokakaupassa sillä aikaa kun käyn itse vaihdattamassa autooni uudet talvirenkaat, mutta mies on aika pahassa flunssassa eli oli hyvä että pääsin itse sinne ruokakauppaan jo perjantaina. Lisäksi ehdin piipahtamaan uudessa XXL:ssä, ja ostin sieltä avajaistarjouksessa olleen käsipainosetin jollaista olen himoinnut jo kauan. Nyt pystyn siis treenaamaan kotonakin tehokkaammin, kun minulla on jopa 9 kilon käsipainot kotona. Niillähän tekee jo vaikka mitä.

Syömisissä olen tämän viikon aikana lipsunut. Ei mitään maata mullistavaa, mutta hiilareita on tullut syötyä liikaa. Olen sortunut töissä tarjolla olleisiin karkkeihin, ja kotiin ostamaani sekaleipään (ei pitäisi ottaa koskaan edes yhtä siivua sillä se EI jää siihen), karkkia on tullut syötyä myös kotona mutta se on jäänyt ihan vaan muutamaan namiin enkä ole syönyt niitä ihan joka päivä. Tämä on niin tuttua joka syksyltä, eli kun kaamos masentaa niin sorrun syömään hiilareita. Välttämättä kokonaiskalorit eivät ole olleet missään ihan kamalissa lukemissa, mutta kun PT:n ohjeissa olisi alle 1800kcal lepopäivinä (VHH) ja sata kaloria enemmän treenipäivinä (enemmän hiilareita) niin olen kyllä taatusti syönyt yli 2000kcal. 

Olen miettinyt paljon tulevaisuutta tämän viikon aikana ja jutellut asioista myös miehen kanssa. Tuntuu turhalta maksaa PT:lle ruokavaliosta jota en pysty noudattamaan, varsinkin kuin rahat ovat aina tiukassa. Toisaalta tämä vuosi PT:n kanssa on ollut tosi hyvä, mutta minun on varmaan aika lopettaa. Pääasiallinen syy homman lopettamiseen on raha. Jos sitä olisi enemmän niin jatkaisin varmasti, (ja toivoisin että kuukauden tai parin päästä motivaatiota olisi taas enemmän). Nykyään suurin osa palkasta menee laskuihin ja menoihin, ja tili on AINA tyhjä viimeistään kuun puolivälissä. Luottokorttivelka kasvaa joka kuukausi, ja nytkin kaikki veronpalautukset menevät siihen että lyhennetään luottokorttivelkoja pois jotta alkuvuodesta voi taas maksaa loppukuun ruokaostoksia luotolla. (Velkoja saa sitten taas lyhentää heinäkuun lomarahoilla, jotta voi taas loppuvuoden vinguttaa visaa) Tämä kierre alkaa jo käydä hermoille, eli parempi siis jättää PT:lle menevät kulut pois, niin saa käydä ruokakaupassa kerran tai pari enemmän ilman luottokorttiin sortumista. Toisaalta selkäni on nykyään kestojumissa, eli hierojalle pitäisi päästä vähän useammin kuin nykyisin mikä ei myöskään ole ilmaista. Niin ja rahatilannetta ei varmasti yhtään auta noi käsipainojen tyyliset heräteostokset, mutta kun halvalla sai... Talvirenkaatkin oli pakko vaihtaa uusiin.

Pelottaa vaan, että mitä käy ilman PT:n tukea. En todellakaan ole vielä löytänyt rentoutta syömisissäni. Toisaalta en stressaa jos syön ohi ruokavalion (mikä ei välttämättä ole niin hyvä juttu sillä minun on ihan liian helppo syödä kaikkea ylimääräistä), mutta toisaalta tuntuu että en voi jättää perusrunkoa ja kaloreiden laskemista kokonaan pois. Minun on kuitenkin pakko niin sanotusti kasvaa aikuiseksi ja alkaa opettelemaan itse sitä, kuinka paljon voin oikeasti syödä lihomatta. Minun on pakko oppia, että jos en noudattaisikaan mitään tiettyä ruokavaliota, niin en vaan voi syödä ylettömästi herkkuja (tai edes normiruokaa) tai paino nousee taas saman tien. Salitreenejä aion jatkaa joka tapauksessa, ja maksoin vielä pari yhteistreeniä PT:lle viime palkasta. Minulla on sitäpaitsi jemmattuna kymmeniä erilaisia saliohjelmia koko kropan treeneistä jopa viisijakoisiin ohjelmiin ja kaikkea siltä väliltä, eli en voi väittää etten saisi vaihtelua treeniin vaikka en saakaan enää ihka uusia ohjelmia kuukauden tai parin välein.

Syömisten aisoissa pysyminen jännittää siis kaikkein eniten. Olen varma, että jos selviän vuoden loppuun ilman että turvotan itseäni ihan älyttömästi, niin tammikuussa on sitten taas helpompaa...

No just

Hieroja perui hieronnan tuntia ennen varattua aikaa sairastumisen johdosta. Sain uuden ajan vasta 18.11. eli pitää odotella vielä kaksi viikkoa. On kai soitettava oman kylän hierojalle jos saisin ajan edes vähän aikaisemmin (tämä tänään peruuntunut on siis Grouponin kautta ostettu diili)... Eilen illalla en ottanut lihasrelaksanttia tai särkylääkettä, ja heräsin klo 3 ihan jumalattomaan selkäkipuun. Otin sit silloin särkylääkkeen ja sain onneksi pian unen päästä kiinni. Olenhan mä kärsinyt näistä (yöllisistä) selkäkivuista jo pitkän aikaa, mutta viime aikoina ne ovat vaivanneet taas pahemmin kuin aikoihin. Paha vaan, ettei oikein olisi varaa käydä hierojallakaan kovin montaa kertaa kuussa, ARGH!

En antanut periksi laiskuudelle

Tänään meinasi taas iskeä laiskuus, kun pääsin töistä ja olin menossa salille. Olo oli väsynyt, kurkku limainen ja yskä meinasi vähän vaivata. Mietin pukuhuoneessa että menisinkö kuitenkin kotiin löhöämään, kannattaako oikeasti kuntoilla kun on vielä vähän flunssainen olo. Toisaalta olo on muuten ollut jo melko hyvä, ja yskittää vaan vähän. Sain sitten onneksi itseni salille ja jaksoin tehdä treenin ihan normaalisti. Jälkeenpäin olo oli tosi hyvä ja fiilis paljon parempi kuin ennen treeniä. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kuntoilu todellakin kannattaa!

Huomenna pääsen pitkästä aikaa hierojalle, jospa siitä olisi apua jumissa olevaan selkään...

Syntyjä syviä (eli 11 vastausta)

Sain jokin aika sitten haasteen Oonalta. Olen saanut tämän haasteen jo aiemminkin, mutta tietysti eri kysymyksillä. Tällä kertaa en (taaskaan) jaksa toimittaa haastetta eteenpäin, mutta ainakin voisin vastata saamiini kysymyksiin sillä ne ovat itse asiassa tosi mielenkiintoisia. Vastaaminen on vaan kestänyt, sillä en halunnut postata mitään ympäripyöreää ja hetkessä raapustettua, vaan halusin oikeasti miettiä asioita.

Tässä siis saamani kysymykset, ja niihin vastaukset:

1. Mistä halu laihduttaa alunperin lähti? 

Tähän on oikeastaan vähän hankala vastata, koska olen laihduttanut (tai ainakin yrittänyt) lähes koko ikäni. Välillä olen pudottanut painoa ja sitten antanut sen taas nousta, eli elämäni on ollut aikamoista  jojoilua. Peilikuvani ei todellakaan imartele silloin, kun paino on 80 kilon huonommalla puolella, saati silloin kun painoin raskauksien jälkeen yli 100 kiloa. Ollessani lihavimmillani kaupasta ei löytynyt koskaan mitään päällepantavaa, ja olo oli muutenkin ärsyttävän tukala.
Haluan myös olla lapsilleni esimerkillinen ja normaalipainoinen äiti, ei mikään himoliikkuja eikä hiilarikammoinen mutta ei myöskään lihava ja koko ajan herkutteleva tyyppi.

2. Mitä vinkkejä antaisit kelle tahansa, joka haluaa pudottaa painoaan?

Täytyy olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Ei saa luovuttaa, ja vaikka joskus syö ohi ruokavalion niin se ei haittaa kunhan syöminen ei sen vuoksi pääse karkaamaan käsistä. Eli jos viikonloppuna herkuttelee, niin maanantaina herkuttelua EI SAA missään nimessä jatkaa. Liikunta on tärkeää, mutta mielestäni on tärkeämpää että pitää syömiset kurissa. Ja pitää syödä, siitä ei ole mitään iloa että syö niin vähän että kuluttaa pois viimeisetkin lihakset kropasta rasvan ohella. Omaan itseen ja kroppaan täytyy suhtautua lempeästi (missä taidan olla itse aika surkea), sillä itseään piiskaamalla ja mollaamalla tuloksia ei välttämättä tule lainkaan, tai ainakaan ne eivät ole kovin pitkäaikaisia.

3. Millä herkuttelet ja kuinka usein? 

Omasta mielestä herkuttelen liiankin usein, mutta kun katselin Kiloklubiin aika tunnollisesti merkkaamiani syömisiä niin varsinaisesti olen syönyt kulutuksen yli viisi kertaa viimeisen kuukauden aikana. En tosin säännöllisesti joka viikko, vaan kuun alussa kahtena päivänä peräkkäin ja alkuviikosta flunssan aikana kahtena päivänä. Se viides kerta oli ihan PT:n luvalla, kun olin pari viikkoa sitten ensin koko viikon tosi vähillä hiilareilla ja sit sunnuntaina tankkasin luvan kera.

Ehdoton suosikkiherkkuni on jäätelö, ja pakko tunnustaa että minun ei tee tiukkaakaan syödä kokonaista pakettia Ainon suklaajäätelöä. Sipsit ovat myös suuri heikkouteni suklaasta puhumattakaan, tosin syön niitäkin nykyään tosi harvoin. Joskus muinoin saatoin ostaa samalla kertaa niin sipsit, jäätelöt kuin suklaatkin ja ahmia kaikki alas kerralla, mutta onneksi noita BED-kohtauksia esiintyy nykyään aniharvoin. Nykyään herkuksi saattaa riittää miehen karkkipussista otettu karkki tai pari, varsinkin kun huomaa että se ei tee päivän kokonaisruokavalioon lainkaan hallaa. Edelliseen ruokavaliooni kuului runsaasti hiilareita, eli päivän kaikki hiilarit eivät menneet satunnaisiin karkkiin tai pariin vaikka niitä söinkin, mutta nyt kun on kiristetty syömisiä loppuvuodeksi niin en voi enää harrastaa noita pieniä herkkupaloja. Tällä hetkellä tulee herkuteltua silloin, kun käydään vaikka appivanhempien luona kylässä ja syön jälkkäriksi samaa mitä muutkin (eilen jäätelöä ja tuoretta omenapiirakkaa)

4. Onko laihtumistasi kommentoitu millään tavalla ja jos on, miltä se on tuntunut? 

Vuonna 2012 kun paino putosi hyvää vauhtia, sain todella paljon positiivista huomiota käytännössä kaikilta jotka minut tunsivat. Pudotin kuitenkin painoa reilusta sadasta kilosta (alkuvuonna 2012) noin seitsemäänkymmeneen kiloon (marraskuussa 2012), eli muutos oli tosiaan huomattava. Puhumattakaan siitä että viimeisilläni raskaana painoa oli pahimmillaan tai parhaimmillaan noin 115kg. Kun painonpudotus oli parhaassa vauhdissa, joku varoitteli liian nopean laihduttamisen vaaroista tyyliin "näytät kohta ihan kuivan kesän oravalta", toinen kyseli vinkkejä omaankin arkeen. Kehut tuntuivat tietysti hyviltä, vaikka jotenkin jopa nolotti kun piti alkaa kertomaan miten paljon painoa olikaan alunperin ollut. Kumma kyllä, harva on kommentoinut sitä, kun painoni on sen jälkeen sahannut ylös alas noin kymmenen kilon haarukassa 70 ja 80 kilon välissä.

5. Millä tavalla suhtautumisesi omaan vartaloosi on muuttunut tämän "matkan" aikana? 

Välillä tuntuu siltä, ettei oma suhtautuminen ole muuttunut mitenkään. Minulla on aina ollut päiviä - jopa kaikkein lihavimmillani - joina peilistä katsoo muka ihan hyvännäköinen tyyppi, ja päiviä jolloin olomuotoni on iso ja turvonnut. Painosta riippumatta reidet näyttävät aina yhtä paksuilta (yäk!), ja haluaisin kuollakseni eroon vatsamakkararoistani jotka eivät tuntuneet katoavan edes hoikimmillani (tietysti niissä oli paljon löysää nahkaa painonpudotuksen jäljiltä) ja jotka kasvavat ensimmäisenä jos turpoan yhtään. Olisi ihanaa, jos voisin sanoa että olen oppinut kunnioittamaan kehoani ja kuuntelemaan sen viestejä, mutta pelkään että se ei ole totta. En uskalla luottaa omaan peilikuvaani, ja mietin ihan liikaa sitä miltä näytän muiden mielestä. Jos mieheni kehuu, en tiedä että uskoako vai eikö.

6. Mitä vinkkejä antaisit henkilölle jonka suhde omaan kehoon ja syömisiin on vääristynyt?
Kunpa minulla olisikin antaa jotain vinkkejä, mutta tuntuu että suhde omaan kehooni ei todellakaan ole täydellinen, ja vaikka syömiset menevät pääosin terveellisiä ratoja niin etukäteissuunnittelu ja "ruodussa pysymisen" ajatus hallitsevat syömisiäni ihan liikaa. En tunne juurikaan syyllisyyttä jos sorrun herkuttelemaan, mutta en pysty sanomaan että minulla olisi terve suhde ruokaan. Kadehdin niitä, jotka pystyvät ostamaan kotiin karkkipussin tai suklaalevyn (sipsipussista puhumattakaan) ja syömään vain pari palaa kerrallaan. 

7. Kerro oma suosikkiruokasi

Vaihtelee todella paljon. Joskus voisin vastata että karjalanpaisti, toisaalta maksakastike on ihan parasta (teimme sitä ensimmäiseksi molempien lasten synnyttyä, heti sairaalasta kotiuduttua). Toisaalta voisi ehkä sanoa, että tonnikalasalaatti on suosikkiruokaani, en kai minä muuten jaksaisi syödä sitä lounaana lähes joka päivä jo neljättä vuotta?

8. Millä tavoin urheilet? 
Tykkään eniten salitreenistä. Vuosi pari sitten innostuin myös juoksemisesta, sillä siinä pystyy koko ajan kehittymään ja parantamaan suorituksiaan. Kehitys on tosin melko hidasta ilman ohjausta harjoitellessa, ja kun talven aikana ei tule juostua käytännössä lainkaan niin keväällä koko homma pitää aloittaa oikeastaan alusta. Ryhmäliikunta ei ole mun juttu. Säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin olen testannut jotain ryhmäliikuntaa (testattu esim. bailatino, zumba, spinning, kuntonyrkkeily, steppilautajumpat ja les mills -tarjontaa), mutta body pump oli ainut jossa jaksoin käydä yhtään kauemmin. Sitä ei nykyään tule harrastettua koska salitreeni on niin paljon kivempaa, enkä jaksa maksaa minkään saliketjun jäsenyyttä kun työpaikan salilla saa käydä ilmaiseksi.

9. Kuuluuko liikunnan olla osa painonpudotusta? 
Ei välttämättä, mutta hyviä tuloksia tuskin saa ilman liikuntaa. Jos ei harrastaisi mitään muuta liikuntaa painonpudotuksen aikana, niin kannattaisi yrittää käydä edes kävelylenkeillä.

10. Mitkä asiat tai ajatukset saavat jaksamaan niinä hetkinä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko touhu? 
Ajatus siitä, että vaati paljon työtä ja itsekuria pudottaa suurin osa liikakiloista silloin kolmisen vuotta sitten. Niin kovan työn jälkeen en voi heittää kaikkea läskiksi (kirjaimellisesti) ja turvottaa itseäni takaisin. Jos niin kävisi, niin en välttämättä saisi itseäni niskasta kiinni enää uudestaan. Olen nimittäin huomannut jo aiemminkin, että kerran hyväksi havaittu painonpudotuskeino ei välttämättä toimi enää toista kertaa mistä lie johtuukin, ja vaikka sain paljon painoa pois Fitfarmin avulla niin myöhemmin aloitetut uudet superdieetit (tai samankaltaiset valmennukset) eivät ole tehonneet niin hyvin enää sen jälkeen.

Toinen juttu joka motivoi, on omat lapset, niinkuin jo alussakin mainitsin. Haluan olla heille esimerkillinen, terve ja normaalipainoinen äiti, joka syö terveellisesti ja kuntoilee säännöllisesti, ja joka ei stressaa syömisistä (TOTTAKAI mä oikeasti stressaan, mutten halua että lapset huomaavat sitä) vaan osaa nauttia välillä herkuistakin. Välillä tuntuu että olisi niin kovin helppoa lopettaa kaikenlainen omien syömisten vahtiminen, mutta pelkään että homma menisi kovin helposti siihen että sit leivottaisiin lasten kanssa joka päivä ja herkuteltaisiin kaikkea hyvää - koska se vaan on tämän herkkuperseen perimmäinen luonne. Vaikka minulla itselläni ei väliä olisikaan, niin en halua ylipainoisia lapsia joilla on hampaat täynnä reikiä, eli omaakin herkuttelua on pakko hillitä...

11. Mistä saavutuksestasi olet kaikkein ylpein? 
Minun on vaikea sanoa mitään yksittäistä saavutusta. Kliseinen vastaus olisi toki lapset, mutta toisaalta olen ylpeä monista muistakin asioista. Esimerkiksi siitä, että uskalsin lähteä lukion jälkeen vuodeksi jenkkeihin au pairiksi, tai siitä että olen tosiaan onnistunut pudottamaan painoa yli 30 kiloa (tai jos lasketaan siitä kun olin viimeisilläni raskaana niin 40kg) ja pitämään kilot pois jo useamman vuoden - vaikka se ei olekaan ollut helppoa.

Töihin? Turha toivo.

Eilen illalla oloni oli melko inhimillinen, ja kuvittelin pääseväni tänään töihin. Kun sitten tänä aamuna heräsin, kurkku oli taas tosi kipeä ja olo muutenkin heikko. Koska puhun työssäni koko päivän puhelimessa, oli pakko todeta että en ole vielä työkunnossa. Tämä päivä menee siis visusti sohvan nurkassa tai sängyn pohjalla ääntä säästellen, kun vein lapsetkin hoitoon. Makeanhimoni yritän pitää kurissa kohmeisilla mansikoilla, jotka tuntuvat myös kipeässä kurkussa hyvältä. 

Koska osa tuloista muodostuu provikkapalkasta, en kovin mielelläni ole  paljon poissa töistä. Toisaalta on kuitenkin aika mukavaa pötköttää ihan rauhassa viltin alla ja katsoa digiboksilta sinne tallentamiani leffoja, ilman että täytyy vähän väliä olla selvittämässä uhmaikäisten lasten tappeluita...

Ärsytystä flunssan kourissa

Tämä on niin tuttua ja todella ärsyttävää, mutta aina kun minuun iskee flunssa niin olen puolikuntoinen päiväkausia. Kurkkukipu on nyt vaivannut torstaista lähtien, ja koko viikonloppu on mennyt ihan veto pois mutta ilman kuumetta. Perjantaina jätin suosiolla firman bileet väliin ja tulin työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. Eilen jouduin olemaan jonkin verran jalkeilla, mutta tänään sain onneksi levättyä lähes koko päivän, kun mies huolehti lapsista.

Kurkku ei ole enää niin kipeä kuin eilen tai toissapäivänä, ja aion mennä huomenna töihin kun ei kuumettakaan ole, mutta en taida vielä uskaltaa mennä salille. Pää vaan meinaa levitä, kun ei pääse kuntoilemaan, ja syömisetkin meinaa olla vähän niin ja näin. En ole lipsunut mitenkään pahasti, mutta tekisi taas koko ajan mieli syödä jotain hyvää. Perjantaina olo oli kaikkein pahin, ja menin iltapäivällä vetämään kolme isoa korvapuustia. Päivän kokonaiskalorimäärä jäi kuitenkin noin 2100kcal:iin mikä oli edellisen ruokavalion päivittäinen ruokamäärä, eli ihan överiksi ei onneksi mennyt. Tänään päivän kalorimäärä oli 2059, ylimääräiset kalorit tulivat jäisistä mansikoista, riisikakuista sekä ruispalasta voin ja juuston kera. Tosin, jos kotona olisi ollut jotain muuta hyvää, niin olisin taatusti voinut vetää vaikka minkälaiset överit sillä aikaa kun mies oli lasten kanssa ulkoilemassa.

Uskon, että jos saan huomisen työpäivän menemään hyvin niin syömisetkin pysyvät reilassa. Kaikkien pahinta on silloin, kun olen sairaana ja yksin kotona. Kun ei voi muuta tehdä kuin maata sängyssä kirjan kanssa, niin silloin minun on hyvin vaikea hillitä itseäni kun herkkujen himo iskee. Niin kipeä en kuitenkaan ole, etten pystyisi olemaan sen aikaa pystyssä mitä jonkun herkun kehittäminen kestää...

Sini kylpyhuoneen uutuuspesusetti

Pääsin jokin aika sitten Hopottajien kautta mukaan Sinituotteen kampanjaan, jonka ansiosta sain kotiini testattavaksi Sinituotteen kylpyhuoneen uutuuden eli jynssärisetin.

Sinituotteen kylpyhuoneen uutuuspesusettiin kuuluu SINI Jynssäri ja SINI Tuplajynssäri. Tuotteet ovat ergonomisesti suunniteltuja, kotimaisia avainlipputuotteita. Tuotteet ovat Sinituotteen Roosa nauha 2015 -kampanjatuotteita ja väritykseltään raikkaan vaaleanpunaisia. Sinituote on nyt kuudetta kertaa yhteistyökumppanina Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjassa, josta voit lukea lisää täältä. 

Kotiini saamani paketti oli siis seuraavanlainen (teksti lainattu täältä)

Roosa nauha Jynssärisetti

Tehopakkaus kylpyhuoneeseen! lahjoitamme tuotteen hinnasta 1 € Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen

• 

Tuplajynssäri

• Nivelletyllä harjalla on helppo puhdistaa lauteiden ja kalusteiden alustat
• Ainutlaatuinen kaksoisrunko - kuuraus onnistuu myös kalustejalkojen ympäriltä
• Mahtuu lauteiden alle ja kylpyhuoneen ahtaisiin paikkoihin

Käyttökohde

• Kylpyhuoneen ja saunan lattiapinnat.
• Kaikki vesipesua kestävä pinnat.

Käyttöohje

1. Liitä Tuplajynssäri SINI-välinevarteen.
2. Kostuta pestävä alue.
3. Kuuraa ja huuhtele lopuksi puhdas pinta vedellä.
4. Kuivaa SINI-lattiankuivaimella.

Hoito-ohje

• Huuhtele harja käytön jälkeen puhtaalla vedellä ja jätä kuivumaan ilmavasti.

Jynssäri

• SINI Jynssäri on näppärä väline laattasaumojen ja pienten kolojen pesuun.

Käyttökohde

• Kapea ja napakka harjasosa painuu saumaan ja irrottaa tiukankin lian.
• Jynssärillä puhdistat myös keittiöaltaan, lavuaarin ja pesutilojen pienet kolot kätevästi.
• Jynssärissä on ergonominen, käteen sopiva muotoilu ja siitä saa pitävän otteen.

Käyttöohje

• Huuhtele harja käytön jälkeen juoksevan veden alla.
• Kuivata ja säilytä niin, että harjakset eivät pääse taipumaan.

Sain paketin kotiini jo jokin aika sitten, mutta en ehtinyt kuuraamaan kylppäriä ennen kuin vasta tällä viikolla. Totesin, että lattioiden pesuun tuplajynssäri oli ihan hyvä. Lupauksen mukaisesti se mahtui ahtaisiin paikkoihin, ja sillä oli kätevä pestä lauteiden aluset. Yritin pestä sillä myös lauteita, mikä ei kyllä onnistunut sillä nivelletty harja pyöri ja muljahteli minkä ehti. Harjasosa voisi olla ehkä vähän leveämpikin jolloin pesu kävisi nopeammin, mutta toisaalta se ei sitten ehkä mahtuisi niin hyvin joihinkin paikkoihin.
Jynssäriä en kamalasti vielä testannut, kokeilin sitäkin lauteisiin mutta ohut harja ei oikein toimi lauteiden pesussa vaan taidan jatkossakin tyytyä lauteita varten tarkoitettuun, leveään harjaan.

Sinituotteella on myös muita Roosa nauha -kampanjatuotteita, voit tutustua niihin täältä.

Jos haluat itse päästä mukaan Hopottajiin, voit liittymä mukaan Hopottajien nettisivujen kautta. Liitä mukaan suosittelukoodi HOP13716, niin saan itselleni pisteitä.

•  
  

Tästähän tuli vaan vihaiseksi...

Työpaikan aamupala klo 8.30. Ja tällä pitäisi jaksaa puoli yhteen asti jolloin on lounasaika. Tuli ikävä normaalia viiden munan munakasta aamupalana...

Edit. Hain vielä toisen kun niitä riitti, sen jälkeen tuli melko kylläinen olo vaikka ei nää silti munakasta voita. 

Pöpöä pöpön perään

Viime viikonloppuna minuun iski joku vatsapöpö, ja maha oli sekaisin pari päivää. Maanantaina olo oli vielä sen verran heikko, että jäin kotiin lepäämään. Se auttoi, ja tiistain sekä keskiviikon olo oli ihan normaali ja pääsin salillekin. Tänään iltapäivällä alkoi sit koskemaan kurkkuun. Kipu on illan mittaan pahentunut ja olokin alkanut menemään heikoksi. Välillä tuntuu siltä että mä jotenkin suggestoin itselleni tän lötkön ja heikon olon heti kun kurkku tulee kipeäksi, mutta saattaa se olla todellistakin...

Liikunnat jäivät siis viime viikolla vähän vajaiksi viikonlopun lepäilyn vuoksi (minkä lisäksi olin sekä lauantaina ja sunnuntaina ylitöissä), ja tälläkin viikolla olen saanut treenattua vain kahdesti. Olin vähän ajatellut että olisin käynyt tänä aamuna tekemässä HIITin ennen aamuvuoroa, mutta jo eilen illalla olo oli niin uupunut että en sitten laittanut herätyskelloa puoli kuuteen... Ihan hyvä, sillä kun heräsin puoli seitsemältä olin kyllä vielä niin väsynyt että tuntia aikaisempi herätys ei olisi edes onnistunut.

Syömiset ovat onneksi pysyneet kuosissa. Huomenna tosin tulee poikkeusta poikkeuksen perään, sillä töissä on "pöhinäpäivä" jolloin tehdään kaikkea muuta paitsi töitä. Aamu alkaa firman tarjoamalla aamupalalla, ei mitään tietoa siitä mitä on tarjolla. Iso osa työpäivästä käytetään saman firman eri osastoihin tutustuessa eri tyypeistä koottujen ryhmien kesken, ja jossain välissä käydään lounaalla firman piikkiin. Ajattelin myös osallistua työpaikan parkkihallissa (!) järjestettäviin iltabileisiin, joissa on jonkinlainen buffetti. Tarkoitus olisi kyllä tulla bileiden jälkeen kotiin ihan omalla autolla, eli alkoholia en aio juoda vaikka sitä saattaa tarjolla ollakin. Kuntoilua ei siis ole luvassa huomennakaan, sillä työpäivän jälkeen haen lapset hoidosta hyvissä ajoin, jotta kehtaan lähteä myöhemmin sinne iltabileisiin kultsin kotiuduttua töistä.

Toivottavasti olo olisi viikonloppuna sen verran hyvä, että uskaltaisin käydä lenkillä, ja jos saisin sunnuntaina raahattua itseni työpaikalle (tai siis sen salille) niin voisin tehdä sen tänään väliin jääneen HIITinkin...

Hoikempi fiilis, kiitos korkkareiden?

Peilikuvani on ollut koko tämän viikon jotenkin tosi hoikka. Oikeasti painossa ei ole varmastikaan tapahtunut mitään erikoista vaikka olenkin ollut vähemmillä kaloreilla ja hiilareilla, mutta ehkä olen saanut turvotuksia vähäsen pois. Syynä voi tietysti olla sekin, että vaihdoin matalapohjaiset kenkäni saapikkaisiin. Korkeat Jopa parin kolmen sentin korot tekevät näemmä ihmeitä! 

Joskus nuorempana käytin korkkareita lähes jatkuvasti, mutta nykyään taidan olla vähän liian mukavuudenhaluinen jotta jaksaisin kulkea korkokengillä päivittäin. Talvi (sekä osittain myös syksy ja kevät) on kuitenkin poikkeus, sillä käytän mieluusti saapikkaita lähtiessäni "ihmisten ilmoille". Lasten kanssa ulkoillessa tulee tietysti laitettua jalkaan jotkut järkevät kengät, mutta en voisi kuvitellakaan lähteväni Kuomat jalassa töihin tai asioille. Töissä heitän toki kengät pois jalasta ja käytän sandaaleita työpäivän ajan, mutta kun päivä alkaa mukavasti kivannäköisen peilikuvan saattelemana, niin loppupäiväkään ei ole kovin paha. Lisäksi koroista kuuluu kävellessä ihan erilainen (naisellinen) kopina vaikkapa converseihin verrattuna, mikä myös parantaa fiilistä.

Minun pitäisi varmaan käyttää korkokenkiä entistä enemmän, niin minäkuva pysyisi parempana ja fiilis naisellisempana. Kesällä käytin kyllä lähes koko ajan mekkoja, mutta niiden kanssa pääasiassa ballerinoja. Ehkä tässä on kuitenkin jonkinlainen tasapaino, kun kesällä on mekkojen kanssa tasapohjaiset kengät ja talvella sitten housujen kanssa saapikkaat...

Treeni perseestä...

...onneksi hyvällä tavalla. Treenasin eilen PT:n kanssa, enkä muista milloin olisin saanut takapuolen näin kipeäksi. Etureidet kipeytyvät helpostikin, pohkeetkin saan kipeäksi jos niiden treenaamisessa on yhtään taukoa, mutta jostain syystä minun on tosi hankala saada tuntumaa nimenomaan pakaroihin. En osaa sanoa millä treenin liikkeistä oli suurin vaikutus, sillä treenin aikana lihakset olivat kyllä aika tasaisesti hapoilla. Enpä kyllä edes ihmettele että treeni oli tehokas, PT:n kanssa se on aina. On kyllä oikeastaan aika ihanaa, kun kankut ovat kerrankin treenistä kipeät, tätä lisää!

Tänään ja eilen olen syönyt aiempaa vähemmän kaloreita ja mahdollisimman vähän hiilareita kasviksia lukuunottamatta. Hiilareita on ollut noin 50 grammaa ja kokonaiskalorimäärä vähän yli 1700kcal. Olo on ollut mahtava eikä nälkä ole vielä vaivannut lainkaan aamua lukuunottamatta. Ihan näin vähähiilarisella ruokavaliolla ei ole tarkoitus jatkaa loputtomiin, mutta ainakaan näin parin päivän jälkeen ei yhtään haittaa olla vähän kevyemmällä ruokavaliolla. 

Astetta parempi viikko

Tämä viikko on mennyt taas ihan mukavasti, ilman että olo on tuntunut kovinkaan (syys)masentuneelta. Sain jopa tehtyä viikon kaikki treenit, meinasi vaan tehdä tiukkaa kun mies lähti eilen viikonlopuksi mökille eli viikonlopun aikana ei kuntoilu onnistu. Salilla kävin maanantaina ja keskiviikkona, lenkillä tiistaina ja torstaina, ja perjantaiaamuna tein HIITin crosstrainerilla ennen aamuvuoroon menoa. Torstaina meinasi kyllä tehdä tiukkaa lenkillä, sillä jaloissa tuntui edellisten kolmen päivän treenit. En sen vuoksi juossut koko matkaa putkeen, vaan jouduin kävelemään välillä. Mutta pääasia, että sain treenit tehtyä!

Jatkan nyt PT:n kanssa ainakin loppuvuoden, ja sainkin eilen taas uudet ohjelmat sähköpostiin. Seuraavien viikkojen ajan syön treenipäivinä hiilareita enemmän ja lepopäivinä vähemmän, kalorit tiputetaan 1750-1900 kcalin tienoille nykyisestä vajaasta 2200 kcal:sta. Ensi viikko olisi tarkoitus mennä kokonaan ilman hiilareita viime viikkojen runsaan hiilarimäärän vastapainoksi (kasviksia saan tietysti syödä) ja sunnuntaina pidän tankkauspäivän.

Treenitkin vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta. Salitreeni on periaatteessa ihan tavallista perustreeniä kahden viikottaisen normitreenin ja yhden aikapainotteisen treenin merkeissä. Vaihtelua tulee siinä, että ensimmäisten parin viikon jälkeen treenaan seuraavat kaksi viikkoa samat treenit mutta voimapainotteisemmin, minkä jälkeen palaan takaisin normaaliin treeniin. Tuolloin pitäisi sit saada tehtyä liikkeitä reilusti isommilla painoilla. Salitreenien lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yksi HIIT ja yksi pitempi aerobinen.

Saan varmasti hyvän kick startin uuteen ohjelmaan, kun treenaan ensi viikolla parikin kertaa PT:n kanssa ja syön lisäksi mahdollisimman vähähiilarisesti. Tässä muuten muutama kuva parin viikon takaa. Vaikka minulla oli silloin tosi turvonnut olo, niin ainakin kuvien perusteella kroppa on ihan ok. Itse en vaan meinaa nähdä peilistä sitä normaalipainoista naista joka ehkä olenkin (vaaka ja painoindeksi väittävät tosin muuta). Olisi kuitenkin kiva, jos saisin edes joitain senttejä pois vatsasta, reisistä ja lantiosta, niin parit kaapissa odottavat housut voisivat mahtua jalkaan vähän paremmin...

Vanha tuttu täällä taas

Se taitaa olla taas täällä, jokavuotinen päivieni ärsytys eli jonkin asteinen syysmasis. Tiedätte ehkä sen tunteen, kun kaikki ketuttaa, liikunta ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää ja tekisi koko ajan mieli jotain hyvää, mieluiten suklaata. Vielä olen pysynyt ruokavaliossa, mutta pelottaa että kuinka kauan. Oma peilikuva vaihtelee lähes päivittäin. Hyvinä päivinä näytän mielestäni ihan hyvältä (tai ainakin sopivalta), huonoina päivinä kaikki masentaa. Kaapista ei meinaa löytyä mitään päällepantavaa ja peilistä katsoo norsu tai vähintäänkin hyvinsyönyt ranskanbuldoggi.

Syksyä on jäljellä vielä kauan, ja pelottaa että syömiset karkaavat taas käsistä niinkuin monena vuonna ennenkin. Olenkin miettinyt, että suostuisikohan PT vähäsen tiukempaan ruokavalioon taas seuraavassa ohjelmassa, jos vaikka saisin lisää motivaatiota kun paino menisi edes vähän alemmas. Tällä hetkellä kun tämä nykyinen ohjelma ei näytä vaikuttavan mitenkään. Paino on pysynyt samoissa lukemissa viikkokausia, tosin osasyynä voi olla pari viikkoa vaivannut flunssa ja liikuntatauko, mutta se ei silti paljon lohduta. Paino vaan junnaa kun pysyn ruokavaliossa, mutta heti kun sorrun syömään vähänkin enemmän niin tulee kilo lisää.

Olen miettinyt eri vaihtoehtoja miten edetä, tosin en ole saanut aikaiseksi konsultoida vielä PT:tä asiassa. Yksi vaihtoehto on pyytää joksikin aikaa selvästi tiukempi linja kaloreissa. Toinen mahdollisuus on, että söisin vaikka vuoroviikoin nykyisen ruokavalion mukaan ja vuoroviikoin tiukemmin. Kaikki kavereiden pikkujoulukautta silmällä pitäen aloitetut puhdistuskuurit ja pikadieetit houkuttelevat, mutta niihin en aio lähteä vaan paras olisi varmaankin kiristää ruokavaliota maltillisesti. Olin ensin ajatellut, että jatkaisin tällä samalla ruokavaliolla vielä kuukauden verran, mutta taidan kuitenkin haluta jotain muutosta.

Yksi vaihtoehto on, että luovun PT:stä kokonaan. Toisaalta en halua sitä, mutta talouden rahatilanne ei ole paras mahdollinen. Elämme miehen kanssa jatkuvasti yli tulojemme ja kerrytämme luottokorttivelkaa joka kuukausi, eli jostain pitää alkaa karsimaan. Vaikka PT onkin tuttu joka tekee ruokavaliot ja saliohjaukset kaverihintaan, niin tämän vuoden aikana projektiin on kuitenkin uponnut aika monta sataa euroa ja minusta tuntuu itsekkäältä laittaa rahaa itseeni, kun tili on joka kuun lopussa aina ihan nollassa ja joudumme maksamaan ruokakaupassa luottokortilla. Joulukuussa tulee tietty veronpalautukset, mutta ei niin paljon että saisimme luottokorttivelat maksettua pois tai edes puolitettua niitä. Jokainen ylimääräinen menoerä pitäisi siis karsia. Pelkään vaan, että jos minulla ei ole PT:n tukea ruokavalioiden ja treeniohjelmien muodossa, niin sorrun taas syöpöttelemään. Luulisi aikuisen ihmisen jo osaavan hillitä itsensä, mutta eipä tunnu onnistuvan.

Pitäisiköhän vaihtaa PT psykoterapeuttiin?

BIC UHU -buzzaus

Pääsin pitkästä aikaa mukaan Buzzadorin kampanjaan, tällä kertaa posti kantoi kotiin erilaisia BIC UHU-tuotteita.

Sain testattavaksi ihan perinteisen liimapuikon, BIC UHU Stic Magic -liimapuikon joka on levitettäessä sinistä mutta muuttuu kuivuttuaan värittömäksi, BIC UHU Multi Purpose Adhesive kierrä ja liimaa -puikon jonka liima on nestemäistä ja jonka levityspään kokoa pystyy muuttamaan ison ja pienen välillä, sekä BIC UHU patafix tarramassatyynyt, joiden kehutaan olevan irrotettavia, uudelleenkäytettäviä liimatyynyjä pienten esineiden siistiin kiinnitykseen.

Perinteinen liimapuikko löytyikin kotoa jo ennestään, ja taikaliimapuikkoonkin olen törmännyt aiemmin, mutta nuo pari muuta tuotetta olivat uusia tuttavuuksia. Totesin, että multi purpose adhesive on aika kätevä, sillä ohut levityspää sopii liiman tarkkaan annosteluun ja leveällä päällä on tosi kätevä levittää liimaa isommalle alalle. Lapsi meinasi ensin puristaa tuubista liimaa ulos vähän liikaa, mutta leveän pään avulla jo ulos puristettu liima oli helppo levittää paperille ilman että sitä tuli kuitenkaan liikaa. Tarramassatyynyt eivät mielestäni eroa kovinkaan paljon perinteisestä sinitarrasta. Tyynyt vain ovat sinisen sijaan valkoisia, ja ne ovat paketissa liuskoina (joissa on urat palojen ottamista varten) eikä isona levynä, mutta koostumukseltaan aine on ihan kuin sinitarraa. 

Emme ole ehtineet lasten kanssa askartelemaan vielä ihan kamalasti, koska jälkikasvuni keskittyy pääasiassa piirtelyyn ja värittämiseen ja allekirjoittaneen askartelutaidot ovat aika olemattomat, mutta kaikki tuotteet ovat olleen testissä ja hyviksi todettu. Kaupassa ostopäätös tuleekin tehtyä varmaan hinnan suhteen noiden tarramassatyynyjen ja sinitarran välillä, mutta liimapuikkoja ajatellen olen tähänkin asti ostanut tätä tuotemerkkiä.

Jos haluat itse mukaan Buzzadoriin ja testaamaan erilaisia tuotteita tai palveluita, voit liittyä mukaan täältä.

Ei mitään uutta taivaan alla, eli kehonkoostumusmittauksen tulokset

Eilen pääsin työpaikan terveyspäivän tiimoilta Inbody-mittaukseen. Edellisen kerran kävin mittauksessa huhtikuussa, tosin eri laitteella. Niistä tuloksista voit lukea tarkemmin täältä. En odottanut tuloksissa mitään maata mullistavaa, sillä vaikka paino oli huhtikuussa menossa alas päin, niin kesän rennompi syöminen ja pari viime viikkoa vaivannut flunssa eivät todellakaan ole minua laihduttaneet.

Muutokset huhtikuun tuloksiin eivät ole kovinkaan isoja. Painoa oli eilen puolitoista kiloa enemmän kuin huhtikuun mittauksessa, lihasmassaa on pari kiloa vähemmän ja rasvaa vähän enemmän. Toisaalta mittaus on tehty eri laitteella ja eri kellonaikaan (eilinen aamupäivällä, huhtikuun mittaus iltapäivällä) eli tulokset ovat lähinnä suuntaa-antavia. Paras kuitenkin olla jatkossa pahemmin lipsumatta, tai kohta paino on taas yli 80 kiloa.

Eilen ja toissapäivänä pääsin taas salille puolentoista viikon tauon jälkeen, toissapäivänä tein kropasta takaketjun ja eilen etuketjun. Nyt onkin taas jokainen jalan lihas kipeänä ja liikkuminen hieman haastavaa, mutta eiköhän se helpota ennen ensi viikon salitreenejä...

Mut kun on tehty sokerista...

... Niin voisi sulaa jos lähtisi sateessa lenkille, varsinkin kun väsyttää pitkän työpäivän jälkeen...

Kaiken syy?

Sunnuntaina oloni oli jo ihan terve, ja olinkin ihan valmis menemään eilen töiden jälkeen salille. Töissä olo kuitenkin taas huononi. Silmiä kirveli, nenä oli tukossa ja kurkkuakin aristi. Lisäksi seisomaan noustessa tuntui että silmissä sumeni, ja meinasin nukahtaa pystyyn. Tartteeko siis edes sanoa, että en mennyt salille vaan kotiin lepäämään hetkeksi ennen kuin oli aika hakea lapset hoidosta. Aikaa kotona ololle ei ollut kuin noin tunnin verran ja lepäsin sohvalla, uni meinasi tulla väkisin mutta pelkäsin että jos olisin nukahtanut niin en olisi jaksanut nousta ollenkaan.

Kun sain haettua lapset hoidosta ja tulimme kotiin, oloni alkoi vähitellen paranemaan eikä illalla ollut enää jälkeäkään flunssaisesta olosta tai väsymyksestä. Onneksi uni tuli kuitenkin heti sänkyyn päästyäni. Illalla aloin kuitenkin miettimään, että voisiko tämä viime aikojen heikko olo johtua syömistäni lihasrelaksanteista. Aiemmin lääkäri on määrännyt lihasjumeihin toista valmistetta joka ei ole vaikuttanut virkeystilaani lainkaan, mutta viimeksi niska-hartia-selkäjumia valitellessani sainkin reseptin toiseen tuotteeseen jota olen syönyt viimeiset kaksi viikkoa. Lääkäri sanoi kyllä, että parhaan hyödyn tuosta lääkkeestä saa kun sitä syö 3-4 viikkoa putkeen, mutta jätin kyllä eilen illalla tabletin ottamatta ja katson minkälainen vaikutus sillä on oloon.

Tänään en ole tuntenut samanlaista väsymystä kuin monena päivänä, mutta koska töissä on kahdeksan tuntia kestävä koulutuspäivä (normaalin kuuden tunnin työpäivän sijaan) niin en viitsi salillekaan jäädä. Saatan kuitenkin yrittää päästä lenkille sillä aikaa kun mies kokkaa perheelle päivällistä...

Koko viikon kaktus kurkussa

Viime viikolla minua vaivasi kurkkukipu, mutta sen verran vähän etten antanut sen haitata arkeani. Pystyin kuntoilemaankin ihan normaalisti, kun olo ei ollut muuten mitenkään huono. Viikonloppuna olo oli jo ihan normaali, mutta maanantai-iltana kurkkukipu alkoi uudestaan ja edellisviikkoa pahempana. Oli pakko perua PT:n kanssa sovittu salitreeni ja ottaa muutenkin tämä viikko rennommin.

Keskiviikkona kurkussa tuntui vain pientä aristusta, joten uskalsin käydä ystäväni kanssa tunnin sauvakävelylenkillä. Se ei kuitenkaan ollut hyvä idea, sillä torstaina olo oli entistä flunssaisempi ja perjantain vietinkin kotona lepäillen. 

Syömiset menivät alkuviikon mukavasti, mutta viikon loppua kohden alkoi lipsumaan. Perjantaina sorruin saikkepäivällä syömään paketin jäätelöä kipeää kurkkua parantaakseni. Eilen olin lasten kanssa oman kylän markkinoilla, missä tuli syötyä makkaraperunoita ja hattaraa, ostin myös toffeita luokkaretkirahaa keränneiltä koululaisilta ja ne tuli syötyä jo illalla. Tänään järjestin luonani vaatekutsut, jonne leivoin kaikkea hyvää. Tätä voisi varmaan sanoa erittäin epäterveelliseksi cheat-päiväksi, kun ruokavalioni koostui aamupalamunakkaan jälkeen pullataikinasta ja valmiista pullista, omenapiirakasta, suklaakakusta ja iltapalaksi syömistäni lehtikaalisipseistä. Lisäksi tuli syötyä kasa kirsikkatomaatteja, eli söin minä vähän vitamiinejakin...

Pahoitteluni erittäin epätarkasta kuvasta, mutta tässä tämänpäiväinen ruokavalioni...

Tänään olo on sinänsä ollut jo sen verran hyvä, että uskallan varmaan huomenna töiden jälkeen salille. Toisaalta olo ei juuri nyt ole ollenkaan hyvä, sillä pitkin päivää kestänyt sokerimättö sai aikaan lievästi sanottuna huonon olon. Tämän jälkeen ei luulisi olevan vaikeaa palata taas takaisin ruotuun ja normaalin ruokavalion pariin...

Jotain terveellistäkin, eli pellillinen lehtikaalisipsejä iltapalaksi helpottamaan sokeriähkyä