Pahinta tässä on se, että tiedän tarkalleen mihin tällainen syöpöttely johtaa mutta en siltikään pysty hillitsemään itseäni. Kun saavutin 69 kilon tavoitepainoni, vannoin että otan itseäni niskasta kiinni heti jos paino karkaa yli 70 kilon. Viime viikot paino on kuitenkin ollut koko ajan reilusti yli 70 kilossa, mutten silti ole hillinnyt herkuttelua yhtään - pikemminkin päinvastoin. Mitä enemmän paino kipuaa ylöspäin, sitä enemmän syön.
Vaikka kuinka mietin koko viime (loppu)vuoden jatkunutta kevyen ruokavalion aikaansaamaa hyvää oloa nykyiseen olotilaan verrattuna, se ei auta. Ihan kuin kyseessä olisi ollut joku toinen enkä minä. Tuolloin tuntui itsestään selvältä jatkaa terveellistä ja kevyttä ruokavaliota hamaan tulevaisuuteen (toki välillä herkutellenkin), mutta tällä hetkellä minulla ei ole aavistustakaan kuinka pääsisin takaisin raiteille ennen kuin on liian myöhäistä...
Mitä ihmettä minun pitäisi oikein tehdä?
Voi kun osaisin auttaa, mutta itselleni kävi juuri noin, enkä sitten osannut toimia oikein tai en pystynyt hillitsemään itseäni mitenkään (jos muistat, laihduin normaalipainon ylärajalle -21 kg ja seuraavan vuoden aikana tuli +27...). :/ Olen jälkikäteen ajatellut, että dieetti oli minulle henkilökohtaisesti liian tiukka, koska näin nälkää lähes koko ajan. Olen lukenut paljon Patrik Borgin tekstejä ja hän puhuu nälkävelasta. Painon nousu lakkasi vasta, kun sain nälkävelan kuitattua. Samoin kävi viime kesänä, kun dieettasin -11 kg. Seuraavan puolen vuoden aikana tuli kaikki takaisin. Vaikka söin kuinka, mikään ei tuntunut riittävän. Keväällä paino alkoi laskea kuin itsestään (-5 kg nyt), kun päätin, etten enää koskaan laihduta/dieettaa/ala millekään kuurille, vaan yritän syödä ja liikkua normaalisti ts. siten, mikä sopii minulle itselleni parhaiten ja millä tavoin pystyn elämään aina.
VastaaPoistaOlet ollut minua paljon määrätietoisempi ja projektisi on ollut paljon pidempi, joten uskon ja toivon, ettei sinulle käy kuten minulle. Tekstejäsi lukiessa on tuntunut siltä, että olet enemmän sinut noiden dieettiruokavalioiden kanssa kuin mitä minä olin. Minä esim. inhosin rahkaa viimeiseen asti, joten oli melkoinen päivittäinen haaste vetää sitä puoli kiloa napaan... Olet myös selvästi liikkunut enemmän ja saanut liikunnan paremmin osaksi arkea. Minähän en koskaan saanut mentyä salille.
Auttaisiko, jos laittaisit esille ennen ja jälkeen kuvia? Vaikka koneen näytön viereen ja jääkaapin oveen. Minulle kävi nimittäin myös niin, että vaikka peilissä näytin hoikistuneelta, minusta alati tuntui ihan yhtä läskiltä kuin aina ennenkin. En ollut myöskään yhtään sen pirteämpi tai energisempi kuin lihavimmillani, kuten olin etukäteen kuvitellut. Päin vastoin: taisin olla vielä väsyneempi. Niinpä sitä palasi todella helposti vanhaan, kun olo ei ollut yhtään sen kummoisempi. :/
Kiitos kommentista Petunia. Olen viime aikoina itsekin miettinyt, että kuinka onnistuisin jos tosiaan unohtaisin itsekin kaikki ohjatut ruokavaliot ja söisin vapaasti ilman stressaamista. Toisaalta pelkään että vapaasti syöminen tarkoittaisi jatkuvaa herkuttelua, mutta toisaalta PAKKOHAN minun on jossain vaiheessa oppia normaalia syömistä ilman että mätän naamaan kaikki mahdolliset herkut. Mua muuten harmittaa kun ei silloin tavatessamme vaihdettu puhelinnumeroita tai sähköpostiosoitteita. Jos kiinnostaisi vaikka nähdä joskus niin laita viestiä tuonne blogin sähköpostiosoitteeseen :)
Poista