Kun isä ei kelpaa...

Viime aikoina yöt ovat olleet kovin levottomia. Pikku-a tekee kulmahampaita, mikä aiheuttaa yöheräilyä ja -kiukuttelua. Eilenkin menimme miehen kanssa nukkumaan vaille yksitoista, ja pian sen jälkeen a heräsi. Tyttö oli rauhallinen vain silloin kun istuin sängyn vieressä laulamassa ja hermostui heti kun lähdin - tai viimeistään 10-20 minuutin kuluttua eli juuri kun olin alkanut rentoutua sängyssä ja vaipua uneen. Kun mies meni pikku-a:n luokse, alkoi armoton rääkyminen ja "haluan äidin" -huuto eli oli turha yrittää itse nukkua. Jossain vaiheessa olin jo niin hermona että en saanut rentouduttua vaikka lapsi olikin hiljaa, kun odotin koko ajan seuraavaa rääkäisyä.

Onneksi pikku-a rauhoittui hieman yhden jälkeen, ja lapset nukkuivat aamulla tavallista kauemmin eli yli seitsemään. Kaiken lisäksi mies nousi lasten kanssa ja itse sain jatkaa unia lähes yhdeksään. Olo oli silti koko päivän todella väsynyt, mutta ilokseni lasten viihdyttämisestä huolehtivat appivanhempani sillä menimme heidän luokseen kyläilemään. 

Vierailusta oli muutenkin hyötyä, sillä kotiintuomisina oli seuraavaa: 

19 sadan gramman pussillista punaisia ja mustia viinimarjoja pakastimeen ja lisäksi iltapalaan ja huomiseen aamupalaan. Bonuksena raitis ilma, jota sain marjoja poimiessani. 

Tajusin muuten tänä iltana, että viime aikoina vaivannut heikko olo ei välttämättä olekaan vain flunssan jälkimaininkeja tai levottomien öiden aiheuttamaa väsymystä, vaan se voi johtua myös suolan puutteesta. Kun sekä aamu- että iltapalana on rahkaa, välipalalla proteiinivanukasta tai -patukka ja toisena ateriana salaatti, ei suolaa välttämättä tule  syötyä tarpeeksi. Jatkossa pitääkin yrittää kiinnittää huomiota myös suolan saantiin, jospa olo vaikka vähitellen kohenisi...