sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mitäs siitä pikkusormesta sanottiinkaan..?

Viime päivinä en ole tyytynyt antamaan pirulle pikkusormeani vaan olen auliisti tyrkyttänyt sille koko kättä olkapäätä myöten. Miehen ollessa poissa kotoa vaikka vain lasten kanssa toisessa huoneessa olen työntänyt suuhuni suunnilleen kaiken mitä keittiön kaapeista löytyi, minkä lisäksi olen herkutellut kaverin emännöimillä Me&I-kutsuilla ja hakenut enemmän kuin auliisti iltapalaa Hesburgerilta miehelle ja myös minulle.

Olen pitänyt väsymystä ainakin osasyynä syömishimoon, ja väsymys onkin tuntunut vain pahenevan päivä päivältä - tai pikemminkin yö yöltä, sillä pikku-a:n univaikeudet jatkuvat eikä isä kelpaa tuolloin lainkaan. Toissa yönä tyttö rääkyi lähes tunnin juuri kun olin menossa nukkumaan (pahempaa olisi ollut vain jos olisin ehtinyt jo nukahtaa) ja pääsin sänkyyn vasta lähes puoliltaöin. Jokunen tunti meni hyvin, mutta jo viiden jälkeen  pikku-a halusi herätä. Hän kyllä nukahti loppujen lopuksi uudelleen, mutta minulla oli vaikeuksia saada enää uudelleen unta.

Eilinen ei kuitenkaan ollut ihan niin paha kuin toissapäivä, jolloin väsymys tuntui aivan kuin luissa ja ytimissä. Hermotkin olivat todella kireällä koko päivän, eikä kärsivällisyyttä tuntunut olevan yhtään mihinkään. Pienikin vastoinkäyminen sai kyyneleet silmiin ja olon aivan epätoivoiseksi.

Mikä sitten on syy ja mikä seuraus? Johtuuko väsynyt olo ja herkkujen himo siitä kun olen syönyt niin paljon hiilareita, vai onko hiilarinhimo seurausta väsymyksestä? Kolmas vaihtoehto on tietysti PMS, sillä menkat ovat juuri alkamassa. Lisäksi olen alkanut tunnistaa olotiloissani jonkinlaista sykliä siinä miten hyvin jaksan pysyä ruodussa ja kuinka kireällä hermoni ovat. En muista koska minulla oli viimeksi samanlainen olo, mutta hormonit voivat tosiaan olla osasyyllinen. Toisaalta hormonikierukan pitäisi (tietääkseni) hillitä oireita, mutta onhan minulla toisaalta kuukautisetkin eli omalla kohdallani hormonikierukka ei ole täysin hillinnyt hormonitasojen kuukausittaista heittelyä.

Olisiko tänään kuitenkin jo se päivä, jolloin saan hillittyä herkuttelunhimoni? Ainakin yö meni hyvin ja lapset nukkuivat heräilemättä, itsekään en herännyt edes vessahätään ennen kuin lapset hiipivät huoneeseemme talviaikaa klo 5.45. Kaiken lisäksi kun mies nousi lasten kanssa ja sain itse nukkua vielä kaksi tuntia niin olo on jopa suhteellisen virkeä. Varsinkin kun sain syödä aamupalani (puuroa, marjoja, mehukeittoa, raejuustoa ja soijalesitiinirakeita ja kaksi isoa mukia kahvia) kirkasvalolampun loisteessa lasten katsellessa aamun pikkukakkosta. Ulkonakaan ei sada vettä, eli pitäisiköhän lähteä raittiiseen ilmaan hakemaan sieltä lisää energiaa päivään...

1 kommentti:

  1. Mä oon ainaki huomannu just sen että jos tulee jotain herkkuja syötyä eli tankattuja vääriä hiilareita liikaa ni oon pari päivää ihan sika väsyny ja voimaton. :/ Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja eihän noi ilmatkaan kauheesti oo tätä mieltä helliny. Ja joskus sattuu repsahuksia, ei siitä oo suunta ku ylöspäin. :)

    VastaaPoista