keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ai mikä herkkulakko?

Tässä alkuun pari valokuvaa terveellisistä ruoista joita olen viime aikoina syönyt:

Itsetehtyä banaani-mansikka-rahkapehmistä

Halloween-kurpitsasta tehtyä keittoa raejuuston kera


Lihamureketta, perunamuusia, paistettua sipulia ja porkkanaraastetta

Terveellisten ruokien lisäksi napaan on kuitenkin uponnut myös todella paljon epäterveellistä, joista kuva on vain tästä:

Töissä tarjottu Halloween-donitsi. Söin kaksi.

Viime viikolla unohdin aivan täysin, että minunhan piti olla herkkulakossa. Olo oli koko viikon flunssainen, kurkkuun koski, yskitti ja olo oli aivan vetämätön. Kuumetta minulla ei ollut joten sain olla normaalisti töissä, mutta ennen tai jälkeen töiden ehti oikein hyvin löhötä sohvalla herkkujen kanssa. Lisäksi töissä oli tarjolla tiimi-illasta ylijääneitä herkkuja, joita tuli syötyä koko alkuviikko. Halloween oli hyvä tekosyy leipoa loppuviikolla kurpitsapiirakkaa, jota piti tietysti syödä kermavaahdon kera. 

Flunssahan on tietysti vain tekosyy sortumiselle, kun sokeriaddiktio ja herkkujen himo iskee, mutta silloin on kovin vaikea muistaa itsehillintä ja terveellinen ruoka. Sitten kun soppaan lisää vielä huonot yöunet ja väsymyksen, niin syöpöttelyä ei estä mikään. Pelkään pahoin, että vaaka näyttää ennen vuoden vaihdetta kahdeksalla alkavaa lukemaa jos en saa hommaa kuriin. Esimerkiksi pari päivää sitten seisoin keittiössä ja vedin kouratolkulla suolapähkinöitä, jotka ovat saaneet olla ihan rauhassa kaapissa jo jonkin aikaa. Niiden syömisen lopettaminen oli työn ja tuskan takana, hyvä etten tyhjentänyt koko pussia!

On ollut myös turha haaveilla liikunnasta, kun olo on ollut niin flunssainen. Tällä viikolla olo alkaa olla jo ihmismäisempi, mutta olen saanut haalittua kalenteriin niin paljon ohjelmaa että kuntoiluun ei tunnu löytyvän millään aikaa. Laulutunti, hieroja, lasten lääkärikäynti ja kirppistavaroiden lajittelu yhdistettynä minun ja miehen huonoon työvuoroyhdistelmään ovat aiheuttaneet sen että en ole saanut liikutettua eväänikään kuntoilumielessä. Huomenna oli tarkoitus päästä salille ennen iltavuoroa, mutta pomo pyysikin töihin jo aikaisemmin eli pitänee unohtaa sekin.

Niin ja tämäkin postaus on ollut työn alla jo viikon, mutta kun en ole ehtinyt viitsinyt kirjoittaa niin on sitten pitänyt muokata sisältöäkin alkuperäisestä. Onkohan koko blogissakaan ylipäätään enää mitään järkeä...?


2 kommenttia:

  1. Eikös vastoinkäymisen voisi ottaa positiivisena sysäyksenä kohti sitä pt:n hankintaa? Selvästi kuitenkin jollain tasolla ahdistut syömistarpeesta ja liikkumattomuudesta, sieltä saisi varmasti tukea niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olisipa sitten myös blogiinkin kirjoitettavaa, ettei me lukijat jäätäisi ilman luettavaa ;-)

    VastaaPoista
  2. Itse nappasin vastaavassa saamattomuudessa pt-jakson seuraavaksi 5 kk:ksi. Vasta alkanut, mutta on niin helppoa ollut olla tiukasti! Mikä muutos tapahtuikaan pääkopassa kuntietää jonkun kyyttäävän. Tsemppiä! Mä en olis päässyt tosta kierteestä ilman tätä päätöstä!

    VastaaPoista