Minulla oli tänään ennen töihin menoa aivan järkyttävä suklaan himo. Oli vähällä etten kipaissut kaupasta Fazerin sinistä. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja join vain kupillisen kaakaota.
Iltapalarahkasta en myöskään muistanut ottaa kuvaa, mutta minun oli pakko maistaa yksi miehen ja lasten leipoma kaurakeksi.
Liikuntaa ei tullut tällekään päivälle, sillä mies lähti töihin ennen aamuseitsemää ja jäin lasten kanssa aamupäiväksi kotiin. Kun olin vienyt lapset hoitoon, jäin päiväkodille tunniksi lasten vasu-keskustelujen merkeissä. Sen jälkeen kävin vaihdattamassa autoon talvirenkaat ja sitten olikin jo aika mennä iltavuoroon.
Nyt on tietysti helppo sanoa, että kyllä liikunnalle löytyy aikaa jos sitä oikein haluaa. Olisinhan minäkin voinut käydä lenkillä kuuden aikaan aamulla tai polkea crosstrainerilla yhdeksältä illalla, mutta viime aikoina on taas ollut niin paljon yöherätyksiä (seli seli) että en jaksa edes kuvitella nousevani lenkille pilkkopimeään ennen kukonlaulua. Myöhäinen iltaliikunta puolestaan vaikeuttaa nukahtamistani.
Ehkä minäkin jaksan vielä joskus herätä lenkille aamuneljältä, mutta nyt ei ole sen aika...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti