Lähdimme matkaan lauantaina hieman lounaan jälkeen ja saimmekin ajettua perille saakka ilman taukoja lasten nukkuessa. Kylpylähotelliin saavuttuamme kirjauduimme sisään ja veimme tavarat huoneeseen, minkä jälkeen olikin jo päivällisaika. Testasimme hotellin ala carté -ravintolan, eikä siitä ollut mitään sanottavaa. Iso-A söi päivälliseksi nauravia nakkeja ja pikku-a:lle tilasin keitettyjä/höyrytettyjä kasviksia ilman suolaa. Vauva saikin eteensä runsaan annoksen porkkanaa, parsakaalia ja kukkakaalia, joista veloitettiin loppujen lopuksi 2,5e nimellä 'lasten ranskalaiset'. Syöttötuolin alle levitin Liberon kertakäyttöisen hoitoalustan ja pöydälle tinydinerin, ja koururuokalappu pyydysti suurimman osan pikkukätösten tiputtamista palasista.
Päivällisen jälkeen suuntasimme kylpylään, jossa molemmat lapset polskivat todella mielellään. Pikku-a alkaa selvästikin päästä kiinni uimisen ideasta, sillä hän potki jaloillaan vettä merenneitomaisesti yhtä aikaa, ja yritin viedä vauvaa vedessä eteenpäin edes jollain lailla potkujen mukaan. Kaikkein hauskin paikka oli kuitenkin vain 20cm syvä lastenallas, jossa oli viihdykkeenä hiekkalaatikkoleluja. Altaan pohjalla istuessaan pikku-a hytkytteli itseään jopa hieman eteenpäin, ja mietin että koska hän tajuaa saman keinon saattavan toimia myös kuivalla maalla.
Uinnin jälkeen oli haasteena iltapala, jonka nautimme hotellihuoneessa. Iso-A söi jogurttia ja banaania, mutta pikku-a ei banaania huolinut eikä oikein mitään muutakaan. Hänelle tulikin uni todella nopeasti pitkän uitikeikan jälkeen. Iso-A sen sijaan ei meinannut asettua nukkumaan millään, ja loppujen lopuksi minun ja miehen piti sammuttaa valot hieman puoli yhdeksän jälkeen ja käydä itsekin nukkumaan, jotta A rauhoittuisi. Uni ei tietysti tullut itselle millään, mutta onneksi puhelimella pääsi surffaamaan netissä :)
Aamulla oli vuorossa hotelliaamiainen, josta kuva alla.
Pikku-a nautiskeli aamupalakseen puuron sijaan kananmunaa, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja vesimelonia. Tomaatista onkin vähitellen tullut yksi a:n suosikeista. Jos sitä on pöydässä, hän ei muuhun koskekaan ennen kuin on imeskellyt suuhunsa kaikki siivut jättäen jäljelle vain kuoren. Iso-A puolestaan söi hieman jogurttia (noin lusikallisen tai pari), hieman leipää, hieman vesimelonia, hieman juustoa ja kinkkua sekä pari lettua mansikkahillon kanssa, eli ei oikein osannut keskittyä mihinkään ruokaan.
Aamiaisen jälkeen kävimme vielä uimassa ennen matkan jatkumista, ja lapsia (tai ainakin iso-A:ta) meinasi olla vaikea saada pois altaasta :)
Lounaan söimme ABC:llä matkalla synttärijuhliin. Käytimme ensimmäistä kertaa hyödyksemme kyseisen ruokapaikan etua jolla alle 3-vuotias saa syödä ravintolan noutopöydästä maksutta vanhempienkin aterioidessa. Itse söin miehen kanssa annokset ala carte -listalta ja hain tytöille ruoan noutopöydästä.
En tosin uskaltanut ottaa pikku-a:lle liharuokia, sillä niissä on varmastikin jonkin verran suolaa. Sen sijaan hän sai tyytyä keitettyihin perunoihin, porkkanoihin, parsakaaliin (mielestäni niissä ei ollut mitenkään kovin paljon suolaa) ja tuoreisiin tomaatteihin ja kurkkuun. Paluumatkalla, kun söimme samaisessa paikassa (tosin eri paikkakunnalla) päivällisen, otin hänelle samat ruoat sillä paljon muuta hänelle kelpaavaa noutopöydässä ei ollut. Olin kuitenkin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut kantaa mukanani eväitä tyttöjä varten. Iso-A sai syödä normaalia ruokaa, eli menomatkalla jauhelihapihviä ja paluumatkalla broilerivarrasta sekä tietenkin perunoita ja kasviksia.
Siskonpojan syntymäpäivien jälkeen vietimme yön vanhempieni luona vielä 100km kauempana, mutta mitäpä sitä ei tekisi suodakseen vanhemmilleen tilaisuuden nähdä lapsenlapsiaan. Takaisin kotia kohden lähdimme seuraavana päivänä lounaan jälkeen, ja taitoimme 450km seitsemässä tunnissa mukaanlukien kaksi tunnin taukoa. Pitkä matka, mutta sen jaksaa kun ei pidä kiirettä ja muistaa olla stressaamatta, ja tosiaan pitää kunnon tauot niin lapsetkin jaksavat istua. Pikku-a on yhä turvakaukalossa ja kuten tavallista ei pihahtanutkaan ajomatkojen aikana. Iso-A meinasi jossain vaiheessa kyllästyä, mutta onneksi meillä oli mukana minikokoinen piirustuslauta ja kirjoja, joiden lukeminen hänelle oli jokseenkin haastavaa etupenkiltä käsin. Neiti kun ei suostunut selaamaan (pääosin kuva)kirjoja itse vaan niitä piti hänelle lukea.
Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, mutta kovin usein tuonne monen sadan kilometrin päähän ei kyllä jaksa lähteä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti