Motivaation hakemista

Nyt kun peilikuva on alkanut näyttää paremmalta kuin vuosiin, ja lähes kaikki vuosia liian pieninä olleet vaatteet sopivat, on mielessä alkanut pyöriä että mitäs tässä enää dieettaamaan. Olisi niin helppoa syödä ylimääräinen omena siellä, keksi täällä, tai mitä nyt sattuisikaan tekemään mieli. Sanonta niin lähellä mutta niin kaukana ei voisi pitää enempää paikkansa tällä hetkellä. Normaalipainon ylärajaan on enää päälle 6 kiloa, mutta niiden pois saaminen ei välttämättä tule olemaan helppoa.

En uskokaan, että saavuttaisin tavoitetta Liten aikana, mutta koska haluan päästä edes mahdollisimman lähelle niin yritän kovasti välttää kaikki lipsumiset. Silti olen syönyt tänään juuri sen yhden ylimääräisen omenan, eilen pari viinirypälettä, toissapäivänä ruissipsin tuorejuuston kerta jne. Eihän niistä montaa ylimääräistä kaloria tule, mutta kyllähän jokainen kalori vaikuttaa.

Minun onkin yritettävä löytää erilaisia keinoja iloita edes pienestä painon putoamisesta, jotta jaksaisin noudattaa Liten ruokavaliota vielä nämä viisi viikkoa. Yksi etappi on enää parin kolmen kilon päässä. Nimittäin miehen painon alittaminen. Koko yhdessäolomme ajan - eli runsaat viisi vuotta - olen ollut meistä se painavampi. Muistan kun näin hänet ensimmäistä kertaa, ja ensimmäinen ajatus oli voi että miten laiha. Miehellä on pituutta 181cm, ja tuolloin hän taisi painaa vähän päälle 70kg. Nykyään hän painaa n. 74kg ja on siltikin aika hernekeppi - hänen ei tarvitse harrastaa lainkaan liikuntaa pysyäkseen hoikkana ja syödäkin saa todella reippaasti sen näkymättä missään. Onhan hän minua 14cm pitempi eli saman painoisenakin olen vielä häntä huomattavasti tukevampi, mutta hienoltahan se ajatus silti tuntuu että painaisin kerrankin vähemmän kuin hän :)

Tällä hetkellä odotan taas kovin viikonloppua, sillä lauantaina viemme lapset anoppilaan yökylään ja rentoudumme miehen kanssa kotona sekä piipahdamme ravintolassa syömässä . Kuola valuen odotan lauantaita senkin vuoksi, että saan tankkauspäivän kunniaksi tilata ravintolassa ihan mitä haluan - eli siis valkosipulietanoita, härän sisäfileetä vuohenjuuston ja röstiperunoiden kera ja jälkiruoaksi ehkä puolukka-kinuskiparfait, tai ranskalaista suklaakakkua ja vaniljasorbettia, tai tyrni-appelsiinivanukasta ja vaniljajäätelöä, tai... Jälkiruoka on siis ainut, jota en ole jo etukäteen päättänyt ;)

Nyt ajatus lakkasi kokonaan juoksemasta, eli taitaa olla aika suunnata lasten kanssa raittiiseen ulkoilmaan kun pikku-a:kin kuuluu heräilevän päiväuniltaan...