Huono äiti?

Joku tuntee olevansa huono äiti laittaessaan lapsen päivähoitoon (saati päiväKOTIIN) jo vuoden ikäisenä. Toinen siirtäessään vauvansa "liian aikaisin" omaan huoneeseensa vain saadakseen rauhallisemmat yöunet. Kolmas saattaa kokea olevansa paska mutsi jos ei ulkoile lapsensa kanssa päivittäin. Syitä on monia, ja usein sellaisia joista tietää, ettei kyseisiä tunteita hautova äiti ole huono äiti ollenkaan.

Minulle iski tänään olo, että olen kaikkien aikojen paskoin äiti. Olin työn ja tuskan jälkeen saanut molemmat lapset nukkumaan päiväunia, ja pikku-a heräsi lähes saman tien. Hän oli kuitenkin selvästi väsynyt ja kitisi vain koko ajan, joten menin hänen kanssaan minun ja mieheni huoneeseen ja imetin hänet toivoen vauvan nukahtavan. Niin ei tietenkään käynyt, vaan maidon saaminen vain virkisti pikkuneitiä. Siinä me sitten köllimme sängyllä vierekkäin. Pikku-a pyöri edestakaisin selälleen ja vatsalleen ja takaisin selälleen, jokelteli ja leikki välillä tuttinauhallaan ja oli maailman suloisin pikkuihminen. Huomasin kuitenkin toivovani vain vauvan nukahtavan jotta pääsisin itse nostamaan jalat sohvalle, tuijottamaan televisiota ja syömään suklaata. Tämä aiheutti todellisen huono äiti -fiiliksen. Eihän tuollaisia hetkiä loppujen lopuksi ole elämässä kovinkaan paljon ja ne vähenevät jatkuvasti loppuen sitten kokonaan kun vauvasta kasvaa ensin lapsi, sitten teini ja lopulta aikuinen.

Olenko todella niin huono äiti, etten malta nauttia lapseni seurasta halutessani vain omaa aikaa? Olkoonkin miehen iltavuoroviikko jolloin joudun huolehtimaan lapsista yksin heidän nukkumaanmenoonsa asti, eli pieni lepohetki lasten nukkuessa olisi tarpeen. Mutta eikö siinä muka ole lepoa kun saa loikoilla sängyssä ihan rauhassa, ilman kiirettä minnekään, ja seurustella rakkaan vauvan kanssa? Ja varmastikaan en ole tuntenut samanlaista ärtyisyyttä vain tänään vaan aiemminkin kun nukuttaminen on epäonnistunut. Tänään kuitenkin tajusin kuinka naurettava oma asenteeni oikeastaan onkaan, ja aloin tuntemaan siitä suorastaan ahdistusta.

Yritän nyt jatkossa asennoitua pikku-a:n nukuttamiseen toisenlaisella asenteella ja nauttia vauvani läheisyydestä myös nukutuksen epäonnistuessa, sillä eihän tässä ole enää viittäkään kuukautta ennen kuin palaan takaisin työelämään ja päiväuniajan sängyssä loikoilu muuttuu harvinaiseksi herkuksi...