perjantai 2. maaliskuuta 2012

Synninteko

Tänään sorruin sellaiseen, jota jotkin sormiruokailijoiden vanhemmat voisivat pitää jopa eräänlaisena syntinä, syötin pikku-a:ta lusikalla. Ainakaan Omin sormin suuhun -kirjassa sitä ei suositella, ainakaan siitä lukemieni referointien mielestä. Itse en ole kirjaa nimittäin lukenut.

Olen viime aikoina antanut pikku-a:lle aamupuuron heti heräämisen jälkeen, koska olen huomannut puuron maistuvan tuolloin paljon paremmin kuin jos hän saisi rintaa ensin. Viime yönä pikku-a nukkui klo 19.30-7.30 syöden vain kerran puoli neljältä aamuyöllä, eli hänellä oli varmastikin herätessään kiljuva nälkä. Kun asetin puurolautasen hänen eteensä, hän kyllä otti täyttämäni lusikan käteensä mutta laittoikin siitä suuhun väärän pään jossa ei tietenkään ollut puuroa. Tämä sai aikaan hillittömän kiukun ja parkumisen. Täytin lusikan uudelleen ja ajattelin testata, suostuisiko hän syömään puuron siitä minun tarjoilemanani.

Pikku-a on kyllä ennenkin avannut suutaan tarjoamalleni lusikalle, mutta poikkeuksetta sylkenyt suuhun päätyneen ruoan ulos. Tällä kertaa hän kuitenkin söi antamani puuron mainiosti. Syötin a:lle puuroa vähintään 10 lusikallista, tosin hän otti välillä itsekin lusikasta kiinni ottaessaan sen suuhunsa. Sitten hän kuitenkin hermostui, sillä pahin nälkä oli ilmeisesti voitettu ja vauva halusi taas syödä itse.

Olen todella tyytyväinen jos pikku-a alkaa vähitellen suostua myös syötettäväksi. Tietenkin yritän jatkossakin tarjota suurimman osan hänen ruoistaan sormiruokana, mutta välillä olisi vain niin helpompaa jos häntä voisi vähän auttaa. Esimerkiksi ollessamme reissussa olisi paljon helpompi antaa välipalaksi vaikkapa hedelmäsose kuin kantaa mukana tuoreita hedelmiä, kuoria niitä ja ruokailun jälkeen siivota suttuiset kädet ja pöydän ympäristö.

Ystäväni kiteytti tänään sormiruokailun idean aivan mainiosti: tärkeintä on ettei lapsi syö mössöjä joihin on sotkettu yhteen milloin mitäkin ja että lapsi saa tutustua eri väreiin, hajuihin, rakenteisiin ja makuihin. Lisäksi lapselle ei kannata antaa mitään mitä ei itsekään suostuisi syömään. Aion siis harjoitella lusikkaruokailua pikku-a:n kanssa jatkossakin, mutta vain puuron tai vaikka hedelmäsoseiden kanssa :)

2 kommenttia:

  1. Mä en ole mitenkään sormiruokailuun perehtynyt, eli en tiedä, miten pitkään lapsen halutaan syövän sormin. Mutta kun lusikalla/lusikasta syöminen on kuitenkin jossain vaiheessa opittava, niin ei kai tuo nyt niin suuri synti lie - vai onko tuossakin se ajatus, että sormiruokailu saattaa lakata kiinnostamasta lasta ns. kesken kaiken?

    VastaaPoista
  2. Enpä tiedä kun en ole kirjaa lukenut, mutta olisiko ollut siinä se pointti että vauva hämmentyisi kun ei tiedä millä lailla pitäisi syödä... No, meillä a on ainakin jo sen verran tuota sormiruokailua harjoitellut, että ei varmaan haittaa jos silloin tällöin syötän lusikallakin. Olettaen että suostuu uudelleenkin syötettäväksi...

    VastaaPoista