Mistä motivaatio painonpudotukseen?

Otsikko kertoo kaiken. Motivaatio painonpudotukseen on totaalisesti hukassa. Kuntoilu ei voisi vähempää kiinnostaa, ja mieli tekisi syödä koko ajan suklaata.
Viime viikonloppuna juhlimme iso-A:n kaksivuotissynttäreitä, ja niiden puitteissa tuli herkuteltua ennen (pitihän tarjottavia testata) ja jälkeen (niitä jäi tottakai yli). Lisäksi olen sortunut ostamaan jotain hyvää taas joka kauppareissulla mikä ei todellakaan olisi sallittua. Tai no, tänään en sortunut kun kävin iso-A:n kanssa lähikaupassa, mutta vain siksi koska sinne sattui samaan aikaan eräs tuttava ja pelkäsin että hän näkisi ostoskärryssä olevat suklaat. Siksi suklaat jäivät sinne hyllyyn. Toiseksi iso-A työnteli omia, pieniä ostoskärryjään (ja eihän mulla omia ollutkaan vaan kaikki vähät ostokset ladottiin lapsen kärryyn) enkä uskaltanut mennä karkkihyllylle sillä neiti on selvästi alkanut tajuamaan että sieltä pitäisi saada itsellekin jotain.

Uuden motivaation etsimisessä voisi olla avuksi tämänpäiväinen visiitti Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksessa, jossa kävimme iso-A:n kaksivuotistarkastuksessa erään seurantatutkimuksen tiimoilta. Siellä meiltä vanhemmiltakin katsottiin verenpaine, paino ja vyötärönympärys (olisiko minulla ollut 108cm, en laittanut muistiin kovinkaan tarkasti siinä kauhunsekaisessa mielentilassa kun vyötäröäni ei oltu mitattu vuosiin) sekä tehtiin kehonkoostumusmittaus InBody-laitteella. Mittauksen tulokset olivat jokseenkin karua luettavaa. Paino 95,8kg (mutta sentään vähemmän kuin kotivaa'alla, jee), rasvaprosentti 45,7. Rasvaa kehooni mahtuu ruhtinaalliset 43,8kg eli todella paljon olisi sulatettavaa... Ainut positiivinen asia mittauksessa oli lihaksen määrä, joka oli muuten normaali mutta yläkropassa oli mittauksen mukaan lihasta jopa yläkanttiin. Kiitos kuuluu varmaankin kahdelle eläväiselle painolle joita tulee nosteltua todella usein.

Vuoden kuluttua on tutkimuksen viimeinen käynti, ja silloin kehon koostumus mitataan uudestaan. Siinä olisi toisaalta tavoitetta, halu saada tuolloin parempia tuloksia. Toisaalta vuosi on niiiii-in pitkä aika, että motivaatio ehtii kadota monta kertaa matkan aikana. Nyt pitäisikin löytää jokin lyhytaikaisempi tavoite, joku jolla saisin painon alle 90 kilon sen sijaan että se alkaa kohota taas sataan kiloon ja ylikin. Mietin, että jospa pääsiäisen jälkeen uskaltaisi pitää uuden, muutaman viikon mittaisen herkkulakon aina vappuun asti - eihän vappua voi juhlia ilman vappumunkkeja... Näemmä minun kohdallani vaaditaan lähes täydellinen herkuttelun kieltäminen jotten herkuttele ihan koko ajan...

Vielä en herkkulakkoa voi aloittaa, sillä edessä on kolmena viikonloppuna jotain erikoista. Tulevana lauantaina lähden äitikavereideni kanssa viettämään iltaa herkkujen ja alkoholipitoisten juomien kera ja jätän miehen huolehtimaan pikku-a:sta iso-A:n mennessä isovanhempiensa luo yökylään. Sitä seuraavana viikonloppuna mies on ulkomailla ja tuolloin jaksan vain jos saan hemmotella itseäni yh-aherruksen lomassa. Ja sitten on pääsiäinen, jota EI VOI olla ilman pashaa, mämmiä (joka on kyllä liian terveellinen ollakseen herkku mutta sen kanssa nautittavaa kermaa ilman en voi myöskään olla) tai suklaamunia.

Ehkä mä vielä jonain päivänä saan aikaiseksi lopettaa tekosyiden etsimisen herkuttelun sallimiseksi, mutta se päivä ei ole nyt eikä seuraavaan kolmeen viikkoon. Jos nyt edes saisin arkipäivät hillittyä itseni niin HYVÄ MINÄ!