Autossa en sortunut karkkeihin vaikka mieli tekikin. EDiä tuli juotua, mutta muuten pärjäsin hyvin ja pääasia että sekin oli lightia. Välipalaksi riitti proteiinipatukka.
Perillä vanhempieni luona odotti päivällinen eli nakit ja ranskalaiset. Minun oli kuitenkin helppo pysyä ruodussa ja syödä jo kotona tekemäni tonnikalasalaatti.
Arvatkaapas kuitenkin, mitä tapahtui kun iltakahvipöytä oli tämän näköinen:
Omena-kauraryynipaistosta, jäätelöä ja yksi äidin tekemä munkki oli pakko syödä! Pari tuntia siitä söin kuitenkin iltapalaksi normaalin rahka-annoksen.
Seuraavana päivänä (eli sunnuntaina) söin aamupalan normaalisti. Lounas meni melkein, kun söin karjalanpaistia ja perunoita sekä kasviksia. Ruokavalion ulkopuolelta oli kuitenkin äitini tekemä lanttulaatikko joka on parasta koskaan syömääni. Ihan kuin olisi ollut taas joulu. Päiväkahvilla sorruin omenapullaan ja joulutorttuun, joka oli muuten ensimmäinen laatuaan tänä talvena sillä jouluna en syönyt yhtään. Lisäksi tuli syötyä monta palaa suklaata, miksi ihmeessä sellaisia pitää edes laittaa kahvipöytään?
Siitä meinasi lähteä alamäki, sillä olisin voinut syödä suklaata vaikka koko loppupäivän. Yritin kuitenkin hillitä itseni parhaani mukaan ja söin vain muutaman. Iltakahvilla ei onneksi ollut makeita leivonnaisia, mutta äitini tekemät karjalanpiirakat ja munavoi eivät ehkä ihan vastanneet dieettiäni. Niiden voimin jaksoin kuitenkin seuraavaan aamuun, joka alkoi tuttuun tapaan kaurapuurolla, raejuustolla ja banaanilla.
Eilen söimme vielä lounaan vanhempieni luona ennen kotiin lähtöä. Tarjolla oli taas karjalanpaistia, ja nyt söin lanttulaatikkoa edellispäivää enemmän jättäen kasvikset kokonaan väliin. Automatkalla olisi tehnyt äärettömästi mieli karkkia, mutta jätimme ne kuitenkin ostamatta. Sorruin kuitenkin syömään pari välipalakeksiä sekä kuivattuja banaanilastuja, eli luultavasti söin kuitenkin liikaa kaloreita.
Päivällisaikaan pysähdyimme ABC:lla ja mietin kovasti että mitä söisin. Vaihtoehtoina olivat joko salaatti tai kerrosateria Hesburgerilta, ABC:n noutopöytä tai ala carte -annos. Mihin päädyin?
Vasta tilausvaiheessa tajusin, että minun ei tehnyt lainkaan mieli mitään rasvaista, ja hiilareitakin olin syönyt ihan kylliksi. Päädyin siis syömään broilerin rintafileetä ja kasviksia noutopöydästä. Eikä minun siis tarvinnut edes pakottaa itseäni syömään noita, vaan söin mitä minun teki mieli. Olkoonkin takana pari päivää herkuttelua, mutta tätä ei todellakaan tapahdu kovin helposti.
Tänä aamuna jouduin toteamaan, että suunnittelemani salitreeni oli peruttava. Flunssa on nimittäin taas pahenemaan päin, ja tällä hetkellä nenä on aivan tukossa, silmiä kirvelee ja yskittää. Totta puhuen olo oli heikko jo vanhempieni luona - liekö osasyynä sille että minun oli niin helppo antaa periksi kahvipöydän houkutuksille -, mutta olin toivonut sen paranevan täksi päiväksi. Turha toivo.
Vein siis lapset aamupäivällä hoitoon, ja kuntosalin sijaan minulla oli muutama tunti aikaa tehdä jotain muuta ennen työpäivän alkua. Kävin lähikaupassa ostamassa ruokaa tyhjään jääkaappiimme, ja oli todella lähellä etten käyttänyt flunssaista oloa tekosyynä herkuttelun jatkamiselle. Minun teki todella paljon mieli jäätelöä, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni ja suuntasin suoraan kassalle käymättä ensin pakastekaapilla.
Nyt vain toivon, että pääsisin tällä viikolla edes pari kertaa salille ja saisin hillittyä herkkujen himoni ennen kuin menemme lauantaina perheen kesken laivalle ja seisovan pöydän ääreen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti