Ollessani lentokentällä tajusin, että aina ei ole pakko ostaa herkkuja vaikka niitä nenän edessä olisikin. Suurin heikkouteni ovat nimittäin isot Toblerone-pötköt, jotka olisivat olleet tarjouksessa. Meinasin jopa ostaakin niitä, kunnes tajusin että ei minun tehnyt niitä oikeasti edes mieli juuri sillä hetkellä. Jätin ne siis ostamatta.
Toisaalta, irtokarkit olivat tänään ruokakaupassa tarjouksessa, ja niitä oli sitten ihan pakko ostaa. Kilo. Tarkoituksena olisi kylläkin säästellä niitä ensi viikonloppuun, jolloin voi olla pienehkö krapula firman kesäjuhlien jälkeen. Tämän viikon krapula jäi saamatta, kun tiimin ravintolapäivällinen ja drinkkimaistelu peruuntui omalta kohdaltani, kun emme saaneetkaan lapsia hoitoon miehen vanhempien luokse anopin vatsataudin vuoksi. Sen vuoksi söin illalla jäätelöä ja suklaata, "oli pakko" kun mies oli poissa kotoa.
Vanhat tavat eivät siis ole kadonneet minnekään. Vatsataudin jälkeen napostelen koko ajan jotain ihan vaan syömisen ilosta, ja taudin vuoksi pullottanut vatsani taitaa kohta pullottaa ihan vaan syömisten vuoksi. Olisiko huomenna kuitenkin jo sellainen päivä, jolloin en tunkisi suuhuni mitään ylimääräistä?
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti