torstai 1. tammikuuta 2015

Ei vielä tänään

Aloitan sen vähäsokerisemman elämän huomenna. Eihän se ole väärin kun sanoin lapsille, että piparkakkutalo menee suoraan roskikseen koska kissat ovat nuolleet sitä monta kertaa, mutta itse pelastin roskiskohtalolta ranskanpastilleilla kuorrutetun katon ja söin sen lapsilta salaa?

7 kommenttia:

  1. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Et halua palata siihen mistä aikoinaan olet aloittanut, ethän?
    Huomenna aloitat, lupaathan?? :-)

    VastaaPoista
  2. Hurjalle kuulostaa tuo sinun meininki. Nyt nainen ryhtiä! Hassulle kuulostaa myös tuo laivalla en aio stressata-ajatus, voisiko syödä suht terveellisesti sielläkin ja ylipäätään täytyykö ohjelman tai ruuan olla stressi? Eikö se voi olla osa normaalia elämää?

    VastaaPoista
  3. Nyt paljon tsemppiä!

    Jollain tavalla sinun pitää saada tuo ruokaan ja syömiseen liittyvä ajatusmalli järkeväksi. Jo tuon edellisen postauksen sisältämien oireiden vuoksi! Olo on niin paljon parempi, kun syö hyvin. :)

    Mitä jos aloitat vaikka sillä, että laitat ruokarytmin kuntoon
    tai lisäät veden juontia
    tai huolehdit, että joka aterialla syöt kasviksia/marjoja?

    VastaaPoista
  4. Kiitti tsempistä! Tuota laivareissua jos ajattelee, niin kyllä mä siitä stressaisin jos olisin seisovan pöydän ääressä ja miettisin koko ajan että mitä saa syödä ja mitä ei. En mä viime aikoina ole laivalla ole itseäni ähkyyn syönytkään, mutta tykkään herkutella laivalla kaloilla, alkupaloilla ja jälkkäreillä ja viiniä menee taatusti kun kerrankin ollaan menossa ilman lapsia...
    Mut ruokavalion kuntoon laittaminen on jo alkanut vaikka laivalla meinaan vielä vähän löysätäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni sinun pitää oppia pois tuosta ajattelusta, että mitä saa syödä ja mitä ei. Ja laivalla löysääminenkin on ok! :) Se, että jonkun aterian tai päivän ottaa löysemmin, ei "haittaa" mitään eikä siitä pidä ahdistua etu- tai jälkikäteen vaan nauttia syömästään ruuasta.

      En ole varma, osaanko nyt selittää mitä haen takaa mutta itse olen oivaltanut, että jos menen esimerkiksi laivalle, syön hyvällä mielellä sitä mitä haluan sen verran kuin hyvältä tuntuu.

      Minulle ei tule siitä henkistä morkkista vaan aidosti nautin syömästäni hyvästä ruuasta. Tällaiset erikoistilanteet ovat vain mukavaa vaihtelua ja piristystä arjen ruokailuun. Ei senkään tarvitse olla mitään tylsää ja kurjuutta, vaan syön sellaista ruokaa, josta pidän. Määrä ja laatu on silloin toki mietitty tarkemmin.

      Ylen sivuilla oli myös tällainen mielenkiintoinen juttu:

      "Ruuan syömisessä tärkeintä on kokonaisuus" – terapeutti tarjoaa "tietoista syömistä" laihdutuskuurin tilalle
      http://yle.fi/uutiset/ruuan_syomisessa_tarkeinta_on_kokonaisuus__terapeutti_tarjoaa_tietoista_syomista_laihdutuskuurin_tilalle/7709647

      Poista
  5. Itsekin otan rennosti lomilla ja erikoistilanteissa syömisen suhteen, mutta elämäntapa on jo niin juurtunut ettei edes tee mieli vetää överiksi. Kala, liha ja moni muu seisovassa pöydässä on tavallista perusterveellistä ruokaa, jota voi syödä hyvällä omalla tunnolla. Nykyisin huomaan, että vaikka antaisin itselleni luvan ottaa mitä vaan, tulee silti syötyä kohtuu järkevästi. Jälkiruokapöydässä valitsen kaikkein herkullisimman herkun ja yleensä se riittää. Eikä tämä ole stressaamista vaan elämää ja siitä nauttimista. Mutta valinnat jokainen tekee itse ja kantaa niistä myös seuraukset itse. Tsemppiä uuteen alkuun!

    VastaaPoista