Juhlaviikko ja välähdys menneestä

Viikonloppu vietettiin flunssaisten lasten kanssa kotona. Oma flunssa jäi ilmeisesti pelkäksi säikähdykseksi. Lauantaina kärsin tosin koko päivän ihan järkyttävästä väsymyksestä ja olo oli todella tukkoinen, mutta päiväunet ja rennosti otettu päivä auttoivat ja sunnuntaina olo oli taas ihan normaali. Pikku-a:lle nousi vielä sunnuntai-iltapäivällä kuume, joten olin lasten kanssa eilisen kotona. Harmitti tosi paljon, sillä jouduin perumaan PT-treenit. Mies oli kuitenkin ollut poissa töistä viime viikolla, joten nyt oli minun vuoroni. Eilinen päivä oli kuitenkin lapsilla kuumeeton, ja ehdimme puuhastella kaikenlaista. Ulkoilimme, leikimme ja selasimme tietokoneelta kolme vuotta vanhoja valokuvia ja kotivideoita - tarkoitus olisi vihdoinkin päästä alkuun vuotta 2012 käsittelevän valokuvakirjan teossa. Iltapäivällä laitoin lapsille Helinä-keiju-leffan pyörimään ja tein itse puolen tunnin aikasidonnaisen kotitreenin ja sen jälkeen vielä puoli tuntia kestäneen Yoogaian palautusharjoituksen.

Tällä viikolla meillä on aihetta juhlaan, sillä iso-A täyttää lauantaina jo viisi vuotta. Lauantaina olen kutsunut meille kotiin lapsen hoitokavereita juhlimaan, ja sunnuntaina juhlistamme syntymäpäivää sukulaisten kanssa. Tiedossa on siis rennompaa syömistä, mutta aion maistella leipomuksiani hyvällä omatunnolla sillä tällä kertaahan en ole millään pikadieetillä jossa on tarkoitus pudottaa painoa jossain tietyssä ajassa, vaan kyseessä on koko loppuelämän mittainen opettelu kohtuuteen. Normaaliin elämään kuuluu herkuttelu silloin tällöin, kunhan arkena välttelee herkkuja ja muutenkin liiallista syömistä. Tiedän, että joskus aiemmin esim. synttäreiden juhlinta tai muu vapaasyöntipäivä on vienyt itsekurin kokonaan ja saanut herkutteluputken päälle, mutta nyt en anna sen tapahtua.

Vanhoja valokuvia selatessani löysin muuten harvinaisia kuvia, joissa olen itse mukana. Keväällä 2012 en ollut vielä aloittanut ensimmäistä superdieettiä, ja vaaka taisi näyttää vähän vajaata sataa kiloa. Nämä kuvat ovat hyvä muistutus siitä mihin EN halua enää koskaan palata...