Väsymys - mikä ihana huono tekosyy

Olimme viikonloppuna perheen kesken laivalla. Valitsimme aamulähdön, koska on helpompi herätä aikaisin aamulla kuin yrittää saada lapsia nukahtamaan iltalähdöllä mitenkään inhimilliseen aikaan. Eikä herätys nyt kovin paljon varhaisempi ollut kuin muutenkaan, puolesta tunnista tuntiin maksimissaan.

Ajattelin varmistaa perheelle suhteellisen hyvät yöunet myös laivalla, joten soitin Siljan asiakaspalveluun jo aiemmin ja pyysin meille hytin laivan keskiosasta. Mainitsin vielä erikseen että emme missään nimessä halua heti yökerhon ala- tai yläpuolelle koska matkassa on kaksi pientä lasta joista toinen on vielä hieman herkkäuninen. Yllätys oli siis suuri, kun laivalle saapuessamme huomasin hyttimme olevan juuri siellä missä ei olisi pitänyt eli yökerhon alapuolella. Olisi ehkä pitänyt reklamoida asiasta jo tuolloin, mutta ei sitten saatu sitä tehtyä.

Takana oli muutenkin jokunen levoton yö, joten jo eilinen päivä laivalla oli aika väsynyt. Lapset eivät malttaneet pysyä leikkipaikassa, vaan saimme miehen kanssa kipittää heidän perässään laivan päästä päähän, portaita ylös ja alas. Kaikesta huolimatta en sortunut ostamaan laivalta karkkia lasten nukahtamisen jälkeen syötäväksi vaikka tekikin ihan älyttömästi mieli. Haaveilin myös pienestä irtiotosta, nimittäin että olisin käynyt yksin kahvikupillisella ja syömässä jonkun ihanan leivoksen, mutta en toteuttanut tuotakaan haavetta. Buffet-lounaalla kyllä otin myös jälkiruokaa, mutta joihinkin aikaisempiin kertoihin verrattuna suht. kohtuullisesti.

Illalla saimme lapset nukahtamaan normaaliin nukkumaanmenoaikaan eli kahdeksan maissa. Itsekin olin tuolloin jo aivan seis ja meinasin nukahtaa lapsia nukuttaessani. Yökerhon ohjelma alkoi kuitenkin juuri lasten nukahtaessa, ja hetken yläkerran menoa kuunneltuani totesin että voisin ihan hyvin vaikka lukea vähän kirjaa. Kymmenen maissa luovutin, ja yritin nukkua. Bassonjytinän vuoksi en kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa nukahtavan kunnolla, vaan korkeintaan torkuin. Pikku-a heräili monta kertaa yön aikana, ja kolme neljä kertaa hän alkoi itkemään ihan hysteerisenä. Olen ihan varma, että kaikki johtui yökerhon musiikista jonka bassot kuuluivat niin selvästi että pystyin lähestulkoon tunnistamaan soitetut kappaleet. Turha sanoakaan, että aamulla hytissämme oli kolme hyvin väsynyttä ihmistä, ja yksi vähän vähemmän väsynyt - iso-A oli ilmeisesti saanut nukuttua bassosta ja pikku-a:n itkusta huolimatta.

Tämä päivä meni kuin sumussa. Päiväunille ei ollut aikaan, koska oli pakko siivota. Mies lähti lasten kanssa kauppaan heti puolenpäivän jälkeen ja sai hetken aikaa hengailla kaupan parkkihallissa antaen autoon torkahtaneiden lasten nukkua. Minulla teki koko aamupäivän mieli "jotain hyvää", tyypilliseen tapaan niin kuin aina väsyneenä. Kaapissa on suklaata ja pakastimessa jäätelöä, ja mietin sitä kuinka helppo olisikaan sortua. Tajusin, kuinka väsymystä on todella helppo käyttää tekosyynä herkuttelulle. Minun on näet tehnyt mieli herkkuja jo monta päivää - jostain syystä en laske herkuiksi laivalla syötyjä jälkkäreitä - ja tänään olisi ollut helppo sortua koska olin niin väsynyt.

En kuitenkaan antanut tällä kertaa itselleni periksi, vaan keskityin kuuntelemaan hyvää musiikkia ja laulamaan täyttä kurkkua samalla kun imuroin kotia muun perheen kauppareissun aikana. Lisäksi hörpin vettä vähän joka välissä. Hyvän musiikin ansiosta (?) huomasin väsymyksenkin vähän hellittäneen, sillä minun ei tehnyt enää mieli pillahtaa itkuun pienimmästäkin syystä kuten aamulla. Sain talon siivottua, ja jaksoin jopa käydä melkein tunnin sauvakävelylenkillä. Nyt kuitenkin toivon rauhallista yötä jotta saisin nukuttua univelkaa pois...