Tänä aamuna vaaka näytti oikein mukavaa lukemaa, eli 99 kiloa. Joulukuun mässäilyn aikana kertynyt turvotus on vihdoinkin kadonnut. Uskoisin, että vuoden alussa alkanut herkkulakko on ainakin osasyyllinen asiaan. Lakkoa on nyt kestänyt viikon, ja vielä on 5 viikkoa jäljellä. Lähes päivittäin, (yllätys, yllätys) lasten päiväunien aikaan, minun tekee mieli jotain hyvää, mutta ainakin tähän saakka olen kestänyt. Hedelmiä on tullut syötyä tavallista enemmän, mutta niissähän ei ole läheskään niin paljon kaloreita kuin karkeissa tai suklaassa.
Mies on herkkulakon aikana yrittänyt lähes päivittäin keksiä porsaanreikiä herkuttelulle. Lauantaina hän kysyi, että ovatko juustot herkkua. Eivät tietenkään, jos niitä laittaa ruokaan tai syö vaikkapa pari siivua leivän päällä, mutta ovat silloin jos syö vaikka paketillisen aurajuustoa suolakeksien kanssa. Sunnuntaina hän kysyi, ovatko esim. dominokeksit herkkua. TOTTAKAI! Olen kyllä antanut hänen herkutella kaapissa olleilla Pihlaja-karkeilla jotka eivät minua niin kiinnosta, mutta suklaaseen en anna hänen läsnäollessani koskea.
Nyt kun vielä saisi aikaiseksi harrastaa edes jonkinlaista liikuntaa. Viikottainen zumbatunti jatkuu ainakin, mutta bailatinon jatkumisesta ei ole vielä varmuutta sillä ryhmään ei sitten viime kuuleman ole tullut tarpeeksi osallistujia. Tänään olen kyllä menossa kaverin kanssa pitkästä aikaa lenkille kirpeään pakkassäähän, siinä saa poltettua muutaman kalorin ihan huomaamatta juoruilun ohessa :)
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti