maanantai 9. tammikuuta 2012
On kalaruoan (ja aamupuuron) aika
Pikku-a kehittyy selvästikin jatkuvasti sormiruokailijana.
Tähän saakka hän on saanut maistella avokadoa, perunaa, porkkanaa, parsakaalia, bataattia, jauhelihapihvejä, broilerin rintaleikettä ja eilen lohta. Ensimmäistä kertaa söimme koko perhe täysin saman aterian, eli lohen seurana oli parsakaalia ja keitettyä perunaa. Lohen paistoimme uunissa ilman suolaa, samoin keitimme perunan ja parsakaalin suolattomassa vedessä. Minä ja mies lisäsimme ruokaamme suolaa lautasella, mutta lapset söivät ilman. Meillä aikuisilla ja iso-A:lla oli lisäksi perunoiden kanssa tillikastiketta.
Pikku-a:n ruokailua oli taas hauska katsella. Samalla kun hän söi perunaa ja lohta ne möyhentyivät nyrkissä pieneksi silpuksi. Samoin parsakaali, vaikka ruokailualustalle taisi tippua myös aika paljon pientä nuppusilppua suun kautta. Jossain vaiheessa ruokailualusta oli täynnä möyhentynyttä lohta, perunaa ja parsakaalia, jotka kasasin yhdeksi keoksi. Pikku-a otti sitten siitä taas ruokaa nyrkkiinsä ja työnsi suuhun, ja tottakai nyrkistä tippui suurin osa pöydälle jne. Loppujen lopuksi pöydällä oli enää hyvin pieni määrä ruokaa, eli a sai syötyä varmasti suurimman osan.
Tänään testasin myös uutta aamupuuroa, eli samaa Nallen ruis-kaurapuuroa jota iso-A:kin syö (silloin kun puuro kelpaa). Tähän saakka olen tarjonnut järjettömän kallista, vauvoille tarkoitettua Mietoa Kaurapuuroa jonka ostimme kun yritin alkuun syötää sitä lusikalla, mutta pikku-a ei ole sille oikein lämmennyt edes paksumpana versiona ja omin sormin syötynä. Nallepuuro kelpasi kuitenkin yllättävän hyvin, sillä sitä päätyi selvästi myös suuhun ja toivon mukaan vatsaankin asti. Puuron syöminen käsin on vain todella sottaista, ja toivon yhä että saisin pikku-a:n tottumaan vielä myös lusikkaan, tai että hän oppisi itse syömään lusikalla pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin.
Sormiruokailun edistymisen alkaa huomata myös a:n vaipan sisällössä. Haju on alkanut muuttua, ja koostumuskin on aiempaa kokkareisempaa eli ei todellakaan enää mitään maitokakkaa. Tämä on kiinteiden ruokien syönnin haittapuoli, eli mitä enemmän vauva (tai taapero) syö, sitä enemmän hän myös kakkaa ja kakan haju muuttuu yllättäen pahemmaksi ja pahemmaksi. Mutta mitäpä sitä äiti ei kestäisi vauvansa kasvamisen vuoksi :)
Tunnisteet:
Iso-A,
Kakka,
Lapset,
Lasten ruokinta,
Pikku-a,
Sormiruokailu,
Valokuvia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jeps, meilläkin on tuon kakan kanssa yökkäilty. Välillä meinaa laatta lentää :)
VastaaPoista