Herkkulakon haasteita

Herkkulakkoa on takana 11 päivää, jäljellä 30. Viimeiset pari päivää ovat olleet erityisen haastava, sillä koko ajan on tehnyt mieli syödä JOTAIN. Ihan mitä vaan. Sitkeästi olen kuitenkin kestänyt, sillä onhan se nyt kumma jos ei pysty hillitsemään itseään viikkoa kauemmin. Jokailtaisen jäätelön sijasta olemme tällä viikolla miehen kanssa herkutelleet tuoreilla tai kuivatuilla hedelmillä, mutta niilläkin kohtuullisesti. Kuivatut mansikat ovat ihan karkkeihin verrattavissa ainakin maultaan, mutta onhan niissäkin jonkin verran (hedelmä)sokeria eli montaa ei viitsi syödä kerralla.

Syömishimoon on varmasti ainakin osaltaan vaikuttanut se, että iso-A on ollut aikalailla koko viikon flunssassa ja oma aika on ollut aika vähissä. Alkuviikosta oli jo nuhaa, mutta keskiviikko-iltana iski kuumekin. Eilen ja tänään lämpö on pyörinyt 38-39 asteen tienoilla, jonka vuoksi A ei päässyt tällä viikolla hoitoonkaan. Tyttö on kyllä ollut koko ajan suhteellisen hyväntuulinen ja nukkunut kohtuullisen pitkät päiväunetkin, mutta jostain syystä viikko on tuntunut paljon tavallista rankemmalta. Väsymystä lisää osaltaan myös se, että pikku-a heräilee säännöllisesti 3-4 kertaa yössä. Olen kyllä huomannut alkavani vihdoin ja viimein tottua unen puutteeseen, sillä minun ei ole tehnyt mieli päiväunia enää muutamaan viikkoon. Herkuttelun himoon se ei kyllä näytä vaikuttavan, sillä makeaa, suolaista ja/tai rasvaista tekee mieli lähes päivittäin.

Päätin jokin aika sitten että irtisanon iso-A:n päivähoitosopimuksen kun hoitovapaani alkaa maaliskuussa, mutta tämän viikon jälkeen uskoni on taas horjunut. Tuskin kuitenkaan muutan mieltäni, sillä kotihoidossa on meillä nyt monta etua. Ensinnäkään en saa iso-A:sta lainkaan kotihoidontukea jos hän on hoidossa edes kaksi päivää viikossa, ja lisäksi joutuisin maksamaan päivähoitomaksun. Toiseksi iso-A nukkuu nykyisin aamukahdeksaan tai kauemminkin - tänään heräsimme vasta yhdeksältä -, ja hoitopäivinä joudun herättämään hänet viimeistään puoli kahdeksalta jotta ehdimme ennen yhdeksää päiväkodille. Pidän myöhäisiä aamuherätyksiä niin suuressa arvossa, että mieluummin sitten ollaan koko kolmikko kotona. Lisäksi A nukkuu päiväkodissa yleensä alle tunnin päiväunet, kotona 2-3 tuntia.
Viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin, seikka kotihoidon puolesta on se, että suurin osa syksyn sortumisista on tapahtunut iso-A:n ollessa hoidossa. Pikku-a ei vielä paljon välitä vaikka äiti söisi mitä vieressä, mutta iso-A haluaa kyllä osansa.

Onneksi tasapaksua kotona oloa ovat taas piristämässä jokaviikoiset zumba ja bailatino, eli pääsen edes joskus kotoa ilman lapsiakin. Odotan kuitenkin jo elokuuta, jolloin pääsen taas töihin lepäämään...