Sormiruokailukuulumisia

Pikku-a on tähän saakka sormiruokaillut todella mainiosti. Mitä tahansa olen hänen eteensä antanutkaan, sitä on maisteltu hyvällä ruokahalulla. Aamu- ja iltapuurojakin a on syönyt suhteellisen hyvin. Viime päivinä puurojen syönti on kuitenkin alkanut tökkimään. Pelkään sen johtuvan ainakin osittain siitä, että olen muutaman kerran yrittänyt antaa pikku-a:lle puuroa myös lusikalla, varsinkin silloin kun puuro on jäänyt hieman liian löysäksi sormiruokailua ajatellen. Nykyään a kyllä aloittaa ottaa puuroa käteensä, muttei kuitenkaan laita sitä suuhunsa.

Lusikkaruokailu ei kuitenkaan tunnu onnistuvan yhtään sen paremmin, sillä vaikka pikku-a avaakin suunsa lusikalle niin lähes kaikki mitä suuhun menee työnnetään saman tien kielellä ulos. Olen myös ajoittain täyttänyt pikku-a:n lusikan puurolla ja antanut sen sitten a:n käteen, mutta vaikka a saisi lusikan suuhunsa, puuro ei yleensä sinne jää. Puuroleipäset eivät ole myöskään uponneet, eli en ole jaksanut alkaa niitä enää edes tekemään.

Nokkamuki on alkanut kelvata pikku-a:lle sen jälkeen kun otin Aventin mukin nokasta venttiilin pois. Toki vettä valuu a:n suusta uloskin jonkin verran, mutta aina vain vähemmän. Nokkis on itse asiassa ollut niin suuri hitti, että en ota sitä esille kuin vasta sitten kun ruokailu alkaa tökkimään. Tuolloin a juo jonkin verran vettä ja jatkaa ruokailua taas paljon paremmalla halulla. No, enpä minäkään tykkää syödä ellen välillä voi huuhtoa suuta puhtaaksi :) Testasin kerran nokkamukia maidonkin tarjoilemiseen, mutta ilman venttiiliä maitoa tuli selvästikin liian nopeasti pikku-a:n suuhun. Olisi ihanaa, jos maito alkaisi maistumaan muutenkin kuin rinnan kautta. Jospa sitten pääsisin käymään jossain ilman että täytyy kiiruhtaa kotiin heti tunnin parin päästä. Eroahdistus on sitten asia erikseen, mut eipä tulisi ainakaan pienelle nälkä...

Pinsettiote on myös alkanut kehittyä, vaikka a noukkii suurimman osan ruoasta nyrkkiinsä. On kuitenkin ihana huomata, että suuhun saadaan jo aiempaa pienempiäkin paloja. Vielä en ole aktiivisesti tarjonnut a:lle herneitä tai muuta pientä sormiruokaa, mutta kaipa niitäkin voisi jossain vaiheessa tarjota.

Yöunet eivät päivällä nautitusta ruoasta ole vielä pidentyneet. Viime viikolla a kyllä nukkui kolmena peräkkäisenä yönä jopa kuuden tunnin pätkiä, mikä johtui ilmeisesti siitä että oli unissaan kääntynyt vatsalleen ja nukkui paremmin siinä asennossa. Pari viime yötä ovat kuitenkin taas menneet vanhalla kaavalla, eli heräillään parin tunnin välein, pahimmillaan kerran tunnissa. Viereen olen ottanut muutaman kerran, mutta yritän totuttaa pikku-a:n nukkumaan omassa sängyssään. Yleensä tyrkkään suosiolla rinnan suuhun, sillä a nukahtaa siihen kaikkein helpoiten. Pitäisi kai kuitenkin alkaa harjoittelemaan pelkän tutin avulla nukuttamista, jospa pieni unikoulu vaikka pidentäisi yhtämittaista unta. Tämä äiti alkaa nimittäin olemaan taas aika väsynyt vaikka luuli jo tottuneensa tähän yöheräilyyn...