Itse syövä vs. syötettävä

Tajusin tänä aamuna, että meillä on hauska asetelma. Molemmat lapset syövät samaa aamupuuroa, mutta toinen syö itse eikä todellakaan anna syöttää, toinen ei taas todellakaan syö ellei syötetä. Kuitenkin toisin kuin usemmissa perheissä, meillä iso-A oli se jota täytyi syöttää ja pikku-a söin ihan itse (sormin).
Osaahan iso-A taatusti syödä lusikalla ilman apuakin, mutta aamupala ei vaan maistu millään. Hän ei ole sitäpaitsi suostunut syömään aamupuuroa aikoihin, mutta nyt kun olen tehnyt sitä pikku-a:lle, niin isosiskokin haluaa sitä. Tosin teen lapsille eri annokset, pikku-a:n puuron teen veteen ja iso-A:n puuron maitoon. Lisään myös iso-A:n puuroon ripauksen suolaa ja pienen nokareen voita, ja pikku-a:n puuroa pidän mikrossa hieman kauemmin jotta se on tarpeeksi paksua sormin syötäväksi.

Tänään puuro myös maistui pikku-a:lle huomattavasti paremmin kuin eilen, vauva suorastaan ahmi sitä. Hän myös jaksoi istua puuron ääressä yllättävän kauan. Ehdin a:n ruokailun aikana syöttää iso-A:lle koko tämän puuroannoksen ja syödä aamupalan itsekin. Lasten puuron syömistä varmasti auttaisi, jos söisin puuroa itsekin, mutta sain siitä yliannostuksen pari vuotta sitten syötyäni sitä aina aamupalaksi. Tosin iso-A:n annos maistui yllättävän hyvältä, kun söin A:lta syömättä jääneet pari lusikallista. Se on se voi, se voi... Hilloja tms. iso-A ei ole koskaan halunnut puuron kanssa syödä, mutta pääasia että maistuu ilmankin :)