Puuroleipäsiä ja blogisuositus

Koen olevani sormiruokailijan äitinä kovin vasta-alkaja. Asia pyörii mielessä - luonnollisesti - päivittäin, ja välillä mielikuvitus tuntuu loppuvan kesken. Olemme päässeet pikku-a:n kanssa nyt viiteen ateriaan päivässä, eli aamu- ja iltapuuroon, lounaaseen, välipalaan ja päivälliseen. Tosin lounas ja päivällinen tuntuvat toistavan samaa kaavaa: yleensä pikku-a saa perunaa ja jotain kasvista, sekä jotain proteiinipitoista eli tähän mennessä esim. jauhelihapihvejä, broilerin rintafileetä, naudan palapaistilihoja, lohta tai seitikuutioita.


No, eivätpä päivän muutkaan ateriat loista monipuolisuudellaan. Aamupuuro on ruiskaurapuuroa, samoin iltapuuro, ja välipalana olen tarjonnut joko hedelmää tai hedelmäsoseeseen kastettua maissinaksua. Yritän kyllä aina tarjota sosetta myös lusikalla, mutta ilman sen suurempaa menestystä. Pikku-a ei myöskään osaa vielä itse dipata maissinaksua soseeseen, eli olenkin kierittänyt koko naksun soseessa ja laittanut a:n eteen, ja yleensä se on siitä sitten hävinnyt pikku-a:n suuhun. Välillä annan lusikan myös a:n itsensä käteen kunhan olen sen ensin täyttänyt, mutta vaikka lusikka päätyisi suuhun saakka niin sose jää yleensä suun ulkopuolelle...


Eilen testasin iltapuuron sijasta Diapers and delicatessen -blogissa suositeltua Puuroleipästen ohjetta.  


Puuroleipäset 

2 dl
½ dl vehnäjauhoja
½ dl jotain valinnaista viljaa (käytin ruisjauhoja)
1 tl leivijauhetta 
1-1½ kuppia vettä (laitoin itse n. desin)
n. ½ kuppia rypsiöljyä (alkuperäisessä ohjeessa oliiviöljyä)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi & öljy ja sekoita. Iske uunipellille pieniä leipäsiä ja paista 200 asteessa noin vartti.


Itse oli pakko testata yksi leipänen ihan tuoreeltaan, ja kyllähän sen oivariinin kanssa söi vaikkei siinä suolaa olekaan. Iso-A halusi maistaa myös, mutta hänelle leipä ei oikein maistunut. Kokeilun kohderyhmä sen sijaan, eli siis pikku-a, mutusteli leipästä oikein mielellään. Osa päätyi tietenkin lattialle, mutta se määrä mukaan luettuna hän sai tuhottua kaksi leipästä tekemästäni yhdeksästä. En usko, että vatsaan päätynyt määrä jäi ainakaan pienemmäksi kuin ihan normaalina puurona syöty.


Olen nyt lukenut tuota Diapers and delicatessen blogia aikajärjestyksessä, ja vastaani on tullut jo monen monta ruokaohjetta joita pitää pikku-a:lle testata. Enkä ole ehtinyt vasta kuin viime vuoden kesäkuussa kirjoitettuihin juttuihin. Samoin blogissa on todella paljon hyviä huomioita ja neuvoja sormiruokailuun liittyen, eli varmasti luen sitä jatkossakin :)