maanantai 23. tammikuuta 2012

Luonne-eroja ja muitakin

Olen pikku-a:n syntymän jälkeen miettinyt lasteni eroja aika paljon. Tytöt ovat nimittäin todella erilaisia sekä luonteeltaan että vartaloltaan. Iso-A on aina ollut pitkä ja hoikka, pikku-a puolestaan on lyhyt ja pyöreä ja vaikuttaa muuttuvan koko ajan vain tuhdimmaksi. 
Iso-A tottui jo synnärillä saamaan lisämaitoa pullosta ja vaati sitä koko vauva-ajan, kun taas pikku-a ei huoli pulloa lainkaan.
Kiinteät aloitettiin A:lla jo 4kk iässä (maissivelli 3kk vanhana), ja lusikka kelpasi heti alusta lähtien mainiosti. Pikku-a:han ei lusikkaa huoli laisinkaan mutta hän syö sormiruokaa todella mainiosti.
Tutti onneksi kelpaa kummallekin, tosin iso-A pitäisi saada kohtapuoliin siitä jo vieroitettua...

Luonteeltaan iso-A on todella temperamenttinen nollasta sataan -tyyppi. Omaa tahtoa riittää ja uhmaikä nostaa päätään. Raivokohtauksia tulee välillä päivittäin ja pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Suoraan sanottuna, A on aivan kuten minä. 
Pikku-a sen sijaan vaikutti jo kohdussa paljon rauhallisemmalta kuin isosiskonsa ja sama meno on jatkunut myöhemminkin. Vielä on tietenkin aika vaikea sanoa, millaiseksi a:n luonne muodostuu, mutta hän vaikuttaisi tulevan paljon enemmän isäänsä joka on tyyneyden perikuva välillä raivostuttavuuteenkin saakka. 

Olenkin usein miettinyt, että minkälaiseksi suhteeni kumpaankin lapseeni muodostuu. Rakastan molempia enemmän kuin mitään muuta koskaan, mutta koska lapset ovat keskenään täysin erilaiset niin voinko tulevaisuudessa rakastaa kumpaakin yhtä paljon?

Itse olen aivan kuten jääräpäinen, 'aina oikeassa' oleva isäni, emmekä me ole tulleet toimeen muistaakseni koskaan (eikä aivan pikkulapsiaikani ole enää omassa muistissani) sillä luonteemme ovat kolahtaneet yhteen aivan liian usein. Toivon hartaasti, että itse saan pidettyä pahimman jääräpäisyyteni kurissa lasten kanssa sillä en halua meidän erkanevan toisistamme siinä vaiheessa kun lapset muuttavat pois kotoa. Onneksi minulla on kokemusta kyseisestä samankaltaisten luonteiden liiallisesta kolahtelusta, jotta osaan välttää pahimpia sudenkuoppia omien lasteni kanssa :)

1 kommentti:

  1. Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, että minkälaisiksi lasten luonteet muodostuvat. Itse olen välillä pohtinut, miten itse vaikutan Idan luonteen muodostumiseen omilla teoillani. Mitä puuhailemme yhdessä ja minkälaisella intensiteetillä, mistä Ida saa positiivista ja mistä negatiivista palautetta ja niin edelleen. Tietysti ne peruserot temperamentissa ovat synnynnäisiä, mutta varmasti kasvatuksella on osansa luonteen muodostumisessa. Ainakin siinä mielessä, että lapsi oppii, miten on sopivaa itseään ilmaista ja minkälaisella käyttäytymisellä saa minkäkinlaisia reaktioita muissa ihmisissä aikaan.

    Heh, meillä on muuten sama ongelma isäni kanssa. Kumpikaan ei anna piiruakaan periksi, ja kyllä jossain vaiheessa otetaan aina yhteen. Itse vihasin aina isässäni sitä piirrettä, että hän sanoi aina jokaiseen ehdotukseen ensiksi ei, ja vasta annettuaan asian pitkään hautua, saattoi suostua. Mieheni se taisi minulle ensimmäisenä huomauttaa, että olen itse ihan samanlainen :)

    VastaaPoista