Hiljaiseloa herkutellen

Pahoitteluni pitkästä blogihiljaisuudesta. Ensin iski vatsatauti, sitten oltiin pääsiäinen vanhempieni luona ja mitä useampi päivä edellisestä blogitekstistä on mennyt niin sitä korkeampi on ollut kynnys aloittaa kirjoittaminen. Koko ajan tulee mieleen enemmän kirjoitettavaa, mutta tietokoneen ääressä en ole istunut eikä kännykänkään kanssa kirjoitteluun ole tuntunut olevan aikaa.

Vatsataudin jälkeen painoni oli alhaisempi kuin kertaakaan kymmeneen vuoteen (en merkannut lukemaa ylös, mutta olisiko ollut jopa vähän alle 67kg), mutta parin päivän syömättömyys sai aikaan kamalan syömishimon, ja koko pääsiäinen meni loppujen lopuksi syödessä. Lopputuloksena vaaka näytti eilen aamulla lähes 72 kiloa, eli herkuttelu kerrytti taas ihan älyttömästi nestettä kroppaan. Kyllähän se varmasti laskee pian, jos vain maltan pysyä ruodussa. Nämä kaksi päivää olen siinä onnistunut, mutta koko aika on ollut yhtä tahtojen taistelua. Mieli tekisi koko ajan "jotain hyvää", ja pelkään että sorrun kun mies lähtee perjantaina mökille koko viikonlopuksi....

Ainut pääsiäisreissun aikana ottamani ruokakuva, tehtiin koko porukalla retki metsään lähilaavulle ja grillattiin makkaraa.

Lankalauantaina kävin tekemässä tunnin kävely-/hölkkälenkin, joka koostui kahdesta puolen tunnin C25K-treenistä (eli yht. noin 20min juoksua)

Lenkkeilyasuni

Pääsiäisen aikana puhuttiin siskojeni kanssa siitä, kuinka meillä kaikilla on ongelmia painonhallinnan kanssa vaikka ei varsinaista ylipainoa olisikaan. Johtuneeko siitä, että muistan hyvin lapsuudesta kuinka äitini oli aina dieetillä ja rajoitti syömisiään. Karkkien saaminen oli erikoistapaus, ja sisarusten kesken oli aina tappelu siitä että karkit jaetaan taatusti tasan. Toisaalta muistan että nuorin siskoni (minua 10 vuotta nuorempi) sai karkkipussin joka kerta isän käydessä ruokakaupassa eli noin kerran viikossa, mutta minä ja sisarukseni olimme tuolloin jo "niin isoja" että jouduimme katsomaan vierestä nuorimman herkuttelua. Toisaalta en tiedä onko tuo muistikuvani edes totta, varmasti saimme karkkia siskojenikin kanssa, mutta ollessani nuorimman siskoni ikäinen sitä ei taatusti tapahtunut niin usein - ja ovatko muistoni oikeasti vääristyneet siinä että nuorin siskoni olisi saanut herkutella karkeilla meidän vanhempien jäädessä ilman? Oli miten oli, jostain lapsuudesta tämä syömishäiriö kumpuaa, ja joudun taistelemaan sen kanssa taatusti koko loppuelämäni.

Ms. Fitnessiä on jäljellä nyt vielä kolmisen viikkoa jos oikein laskin, ja mielessä pyörii jo suunnitelmat jatkoon. Mihinkään ohjattuun valmennukseen en lähde, mutta ehkä otan käyttöön vuosi sitten saamani Marathon Specialin ruokavalion 2400 kcal:n ruokamäärällä, jos vaikka saisin sillä hillittyä ylimääräisiä syömishimoja. Salitreeniäkin ajattelin vaihtaa, ja ottaa käyttöön jonkun Ladypowerin aikaisen ohjelman jossa oli 2- tai 3-jakoinen treeni. Silloin pystyisin keskittymään paremmin lenkkeilyyn (jalkojen niin salliessa), ja muutenkin minulla on viime aikoina ollut suuria haasteita päästä salille neljänä päivänä viikossa...