Mitä Ms. Fitnessin jälkeen?

Ms Fitnessiä oon jäljellä enää kuukausi, ja omaa oloani kuvaa parhaiten kaksi sanaa: ei vielä.
Menneiden viiden kuukauden aikana en kyllä ole saanut paljon aikaiseksi: paino on pudonnut 6-7kg, senttejä vähän joka puolelta, mutta muutos ei ole ollut hurja eikä kovin hyvin huomattavissa. Mietin kuitenkin, että mikä tilanne olisi jos tätä valmennusta ei olisi ollut lainkaan. Paljonko painaisin jos olisin yrittänyt ylläpitää painoani omin nokkineni? Toki tämänkin viiden kuukauden aikana on tullut sortumisia ja koko viime viikko meni syödessä, mutta pääasiassa olen saanut pidettyä ruokavalion aisoissa. Ja salilla käymisestä olen suorastaan nauttinut.

Ms Fitnessin jatko-osa alkaa heinäkuussa ja kestää siitä taas puoli vuotta. Tähän asti olen ajatellut että en todellakaan aio maksaa siihen osallistumisesta. Olen kyllä miettinyt että olisin taatusti mukana jos saisin senkin valmennuksen ilmaiseksi, mutta jotenkin 140e tuntuu liian kalliilta itse maksettavaksi. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että pitäisikö sittenkin... Jos liityn mukaan jatko-osaan, minulla olisi taas jokin ohjenuora seuraaviksi 6 kuukaudeksi. Minun ei tarvitsisi pelätä että menettäisin syömisissäni kontrollin, vaan saisin taas kuukausittain vaihtuvat ruokavaliot ja treeniohjelmat. Lisäksi pääsisin FB-ryhmään jossa saisin vertaistukea ja apua ongelmiin.

Minua suoraan sanoen pelottaa jäädä yksin painonhallinnan kanssa. Aiemminhan on käynyt niin, että kun on tullut muutamankin viikon väli nettivalmennuksissa, niin syömiseni ovat karanneet täysin käsistä ja olen saanut itseäni niskasta kiinni vasta uuden valmennuksen alkaessa. Joskushan minun on kuitenkin opeteltava pärjättävä ilman maksullista ohjelmaa. Enhän voi olla loppuelämääni mukana maksullisessa valmennuksessa. Minun pitäisi oppia syömään tavallista ruokaa, samaa ruokaa perheen kanssa, ja välillä herkutellakin ilman sitä pelkoa, että jos annan itselleni siihen luvan niin päädynkin syömään herkkuja joka päivä. Eihän se haittaisi jos söisin muuten normaalisti, mutta sallisin itselleni eskimopuikon illalla (kun miestin syö) kunhan päivän kokonaiskalorimäärä ei nousisi liikaa. Olen kuitenkin huomannut, että sellaisessakaan minulla ei välttämättä pysy roti mukana. Ehkä jos syön vain yhden eskimon, paino pysyy kohdallaan eikä lähde nousemaan. Miehellä on kuitenkin tapana ostaa joskus esimerkiksi karkkipussi ja syödä siitä muutama karkki joka ilta. Itse vaan söisin sen koko h******n karkkipussin kerralla. Jos annan itselleni luvan herkutella vähän, niin jossain vaiheessa tilanne menee taas siihen että herkuttelen aivan liikaa ja vähän joka välissä.

Ohjattu valmennus auttaisi siis minua pysymään kohduudessa edes vähän paremmin. Olisi jokin rytmi mitä noudattaa. Eihän ohjelmaa tietysti tarvitsisi noudattaa orjallisesti, mutta olisiko sitten mitään järkeä maksaa osallistumisesta jos aikoisin kuitenkin nauttia herkkuja. Minulla ei ole eikä tule olemaankaan tavoitteena fittness-vartalo tai edes bikinikunto, haluaisin vain olla normaalipainoinen (ja ehkä hoikemman puoleinen) ja näyttää hyvällä vaatteet päällä. Saa nähdä mitä jäljellä oleva kuukausi tuo tullessaan, minkälainen kiristely viimeisen kuukauden aikana on tiedossa.

Lisää mietittävää tähän asiaan toi eilen lukemani blogikirjoitus Fit You too -blogista (meni muuten lukulistalle jatkoa varten), joka sai minut todella ajattelemaan kestävien elämäntapojen ja oikeiden valintojen oppimisen tärkeyttä. Tässä lainauksena pointit, jotka saivat minulle eniten ajatuksia:

Ei ole aikaa opetella uusia tapoja ja ajatusmalleja, on vain aikaa ottaa se ruokavaliolappu käteen ja mitata lautaselle 100g broilerin fileesuikaleita. - - Se, että tälle ihmiselle lyödään seuravan kuuden kuukauden ruokavalio yhdellä A4:lla käteen, ei ainakaan niitä ongelmia ratkaise – ehkä tällä henkilöllä voi ollakkin kova itsekuri sen puoli vuotta päällä, mutta entäs jos mennään ajassa vaikka kaksi vuotta eteenpäin?
Kyllä mua harmittaisi, jos mun asiakas sanoisi mulle asiakassuhteen päättymisen jälkeen, että ei jäänyt mitään päähän, mä jatkan varmaan sitten vanhoilla kuvioilla! Ihan aivot narikassa vedin ja hyvät tulokset tuli, kiitos niistä!
Jokaiselta laihduttajalta pitäisikin kysyä projektin alussa; Haluatko oppia ajattelemaan itse vai istutko puoli vuotta jääpuikko persiissä? On kuitenkin ihan varma, että nää puolen vuoden dieettiläiset ei enää kahden vuoden päästä mittaile grammavaa’alla ruokiaan ja katso jostain lapusta mitä tänään syötäisiin.

Kyseessähän on pääasiassa kritiikki tv-ohjelmia kohtaan joissa laihdutetaan hurjia määriä lyhyessä ajassa, mutta ajatukset pätevät mielestäni myös nettivalmennuksissa.
Sen tiedän, että terveellisten elämäntapojen opettelu ja salasyöpöttelyn välttely tulee olemaan koko loppuelämäni haaste. Jatkanko opettelua siis vielä puoli vuotta ohjattuna A4-lappu kourassa, vai yritänkö omin neuvoin jo nyt, kas siinä pulma...