Mutta.
Olen jo kirjoittanutkin, että juhlimme viikonloppuna iso-A:n syntymäpäivää anoppilassa. Eilen anoppi kysyi että olisimmeko siellä yötä. Joo, voidaan olla, mutta se tuo kyllä haastetta syömiseeni. En nimittäin todellakaan viitsi/jaksa/halua/ilkeä raahata mukana kaikkia syömisiä, sillä se aiheuttaisi vain ihmettelyä jota en viitsi/jaksa/halua alkaa selittelemään. Menen siis käytännössä koko viikonlopun syömällä samaa ruokaa mitä muutkin. Päivällisellä on usein pystynyt soveltamaan dieettiä aika hyvin, mutta aamupala ja lounasaika ovat haastavat sillä siellä on tuolloin tarjolla käytännössä leipää. Lisäksi pääsiäinen on parin viikon päästä, ja tuolloin olemme omien vanhempieni luona reissussa neljä päivää. Tai siis kaksi päivää autossa, kaksi päivää perillä. Sinnekään en omia eväitä raahaa, ja aion taatusti myös syödä äidin tekemiä pääsiäisherkkuja.
Toisaalta nämä muutama ylimääräinen vapaan syönnin päivä ärsyttävät, toisaalta olen niistä iloinen. Ärsytystä ne aiheuttavat siksi, että minun on "pakko" pitää taukoa ruokavaliosta. Iloinen olen siksi, että oikeasti haluankin nauttia herkuista ja syödä pääsiäisenä mämmiä ja pashaa (suklaamunista puhumattakaan). Jotenkin on nyt vaan ollut se fiilis, että ruodussa pitäisi pysyä tämän blogin vuoksi. Jotta voisin sanoa pysyneeni taas ruodussa. Miksi? Olen suhteellisen tyytyväinen omaan vartaloon, kaapissa olevat vaatteet sopivat eivätkä näytä ihan kamalilta päällä, ja oloni on muutenkin paljon rennompi kun minun ei tarvitse stressata omien eväiden viemistä tai sitä mitä muut ajattelevat jos en syö samaa ruokaa vaan omia salaattejani. Minua ahdistaa juuri se selittely että miksi syön jotain muuta, kun todellisuudessa minun tekisi oikeasti mieli syödä samaa ruokaa kuin muutkin.
Miksi minun siis pitäisi tuntea asiasta syyllisyyttä blogini vuoksi, kun täällä käy kukaan harvoin kommentoimassakaan. Teitä kommentoijia on onneksi muutama (tiedätte ketä olette), mutta jos uniikkeja kävijöitä on päivittäin yli sata ja sivun latauksia yli tuhat viikossa, niin missä ovat kaikki kommentit?
Minullahan ei myöskään ole mitään syytä, miksi homman pitäisi olla "valmis" heti tämän valmennuksen lopussa. Jos siis syön samoja ruokia muiden kanssa ensi viikonloppuna ja pääsiäisenä, niin voin toki jatkaa kiristelyruokavaliolla vaikka vielä pari ekstraviikkoa vaikka varsinainen valmennus jo loppuukin.
Tässä siis (seli-)selitystä sille miksi en aio noudattaa ohjelmaa näinä parina viikonloppuna, mutta sitten saa ojentaa jos lipsumista tapahtuu viikolla...
Tässä vielä pari kuvaa eilisen salitreenin jälkeen. Vatsassahan minulla on löysää vielä tosi paljon, mutta so what? Käsissä ja hartioissa on ihan kivasti muotoa ainakin omasta mielestä, ja PT kehui olkapää-treeniä tehdessämme että tulosta näkyy ihan selvästi. Ja näkyihän sitä vipunostoja tehdessä tosiaan, oli jopa omituisen näköistä kun olkapäät olivat ihan pumpissa...
Näytät hyvältä! Ja loppuelämähän tässä oikeesti pitää elää, ilman että koko ajan pitäisi noudattaa ohejtta. Itselläni on vielä se tilanne,että pitäisi saavuttaa se ns. loppuelämän paino, 5-10 kg.n päässä se on, tavallaan lähellä, mutta kaukana, sun tekstin perusteella sä olet suunnilleen siellä ns. loppuelämän painossa. Joten muista nauttiakin ilman huonoa omaatuntoa. Mä käyn aina lueskelemassa, mutta hävettävän vähn kommentoin...
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi vasta vähän aikaa eli en ihan kaikkea tiedä taustastasi, kommenttini voi sen takia olla hieman huono.
VastaaPoistaMietin tätä ja edellistä kirjoitustasi. Selvästi osaat kyllä liikkua ja syödäkin ohjeita noudattamalla mutta sitten on tuo jokin henkinen puoli, joka saa vetämään herkkujen suhteen överiksi. Osaatko itse sanoa, mikä sen aiheuttaa? Aiheuttaako tietyn ruokavalion noudattaminen sen, että "kiellettyjä" herkkuja on pakko saada? Tai miksi niitä on saatava, ja myös paljon?
Yritän vain ymmärtää, mistä on kyse. :) Minulla ei ole koskaan ollut vastaavaa tilannetta, joten sitä on vaikea hahmottaa. Lihon helposti, joten herkkujen suhteen täytyy olla todella tarkkana. Lisäksi niistä tulee usein vatsaongelmia ja väsymystä. Olen tämän asian suhteen tullut siihen tulokseen, että en juurikaan syö herkkuja eikä niitä edes tee mieli.
Totta kai joskus, esimerkiksi viime viikolla söin suklaapatukan, joka maistuikin todella hyvältä mutta siihen se sitten jäikin. En koe siitä huonoa omaatuntoa, nautin joka suupalasta mutta ei myöskään ole sellainen olo, että voisinpa syödä niitä vielä laatikollisen. Enkä kirjoita tätä mitenkään kuittailumielessä, kerron vain omasta tilanteestani!
Haluat selvästi oppia syömään tavallista ruokaa kohtuullisesti. Mietin, onkohan tuo nettivalmennuksen jatko siinä tapauksessa paras mahdollinen tapa edetä. Miten olisi ravintoasioihin perehtyneen personal trainerin käyttö sen sijaan?
Paljon tsemppiä sinulle, olet saavuttanut jo paljon hienoin tuloksin! :)
Niin, toisaalta olisi hyvä yrittää jotain muuta vaihtoehtoa ja tuo PT:n palkkaaminen on käynyt myös mielessä, mutta toisaalta rahatilanne ei ole sellainen että pystyisin maksamaan satoja euroja kuussa ohjauksesta. Jo Ms. fitnessin jatko-osa 140e tuntuu paljolta, mutta siinä tulisi kuitenkin puolen vuoden ohjelmat. Paljon asioita pyörii mielessä, mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt.
VastaaPoistaLöysin blogisi vasta nyt. :) hienosti sulla on paino pudonnut. Onnittelut! Minulla on myös projektina pudottaa raskauden tuomat kilot + vähän muitakin ylimääräisiä kiloja.
VastaaPoistaVoisihan niitä personal trainer -tapaamisia ottaa vaikka ihan muutamia, alussa ja matkan varrella silloin tällöin. :) Siis kun tuli vain tämän luettuani mieleen, että olisivatko henkilökohtaiset juuri sinua varten tehdyt, elämäntilanteesi huomioivat ohjeet parhaat.
VastaaPoistaSekin tuli mieleen, että ovathan tuollaiset tiukat ruokavaliot/-ohjeet aivan loistavia väliaikaisina pätkinä, kun haluaa saavuttaa jonkin tavoitteen (painonpudotus, lihaskasvu ym.). Mutta loppuelämän ajan toimivana ruokavaliona parasta on varmasti se itselle sopivan tavan löytäminen, joka ehdottomasti sisältää myös silloin tällöin hyvällä omallatunnolla syötyjä herkkuja - on sitten kyseessä syntymäpäiväjuhlat tai pääsiäinen.
Ja vaikka noudattaisitkin seuraavan puolen vuoden ajan jotain tiettyä ruokavaliovalmennusta, kyllä siihenkin mielestäni mahtuu silloin tällöin herkkuja. :) En usko, että ne pilaavat kokonaisuuden! Tärkeintä on, että opit syömään myös herkkuja hyvillä mielin ja niistä nauttien. :)