Nälkävelka, hiilaririippuvuus vai mikä?

Olisin äärettömän onnellinen jos joku asiantuntija kertoisi minulle suoraan, miksi sorrun herkuttelemaan aina uudestaan ja uudestaan. Kohdallani "Jos annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden" pitää todellakin paikkansa. Niin kauan kun noudatin tiukkaa dieettiä, kaikki oli hyvin, mutta heti kun sallin itselleni herkkuja niin en saakaan pidettyä itseäni niistä erossa enää lainkaan.

Hiilari-addiktiosta on ollut puhetta paljon, mutta voisiko minua vaivata myös Patrik Borgin terminä lanseeraama Nälkävelka? Kysehän on siis siitä, että dieetin aikana elimistö kokee nälkää jota ei saa tyydytettyä, ja kun dieetti on ohi niin ihminen ei pääse näläntunteesta eroon muutoin kuin syömällä liikaa. Oliko kohdallani siis virhe vetää Liten viimeiset viikot yhä tiukentuneella Superdieetin ruokavaliolla sen sijaan että olisin syönyt Liten ohjeen mukaan vähän runsaammin?

Toisaalta Iltalehdessä uutisoitiin jokunen päivä sitten tutkimuksesta, jonka mukaan rasvaisen ruoan syönti (tai siis sen lopettaminen) aiheuttaa elimistössä samankaltaisia vieroitusoireita kuin huumeidenkin käytön lopettaminen.

Oli syy mikä tahansa, jonkinlaisista vieroitusoireista olen kärsinyt koko viime viikon. Ja sortunut niiden vuoksi aina viimeistään iltapäivällä tai illalla syömään enemmän tai vähemmän herkkuja. Viime perjantaina mies juhli työpaikan pikkujouluja, ja minun teki todella tiukkaa olla ostamatta kaupasta sipsipussia ja karkkia. Vielä kotimatkallakin mietin, että kävisinkö sittenkin lähikaupasta sen sipsipussin. En käynyt, mutta sorruin kotona leipomaan sisaruksilleni rocky roadeja joululahjaksi ja kattilan reunoihin jäi ehkä hivenen liikaa kaavittavaa... Niin paljon tuli syötyä sokeria - ja jätettyä iltapala muuten syömättä - että en meinannut saada yöllä lainkaan unta kun pulssi hakkasi korvissani ja olo oli todella huono. Lauantaina söin kuitenkin appivanhempieni luona suklaakakkua ja mustikkapiirakkaa ilman minkäänlaisia omantunnontuskia, ja illalla kotona taas suklaata. Eilen pysyin ruodussa koko päivän, kunnes illalla söin pari (isoa) palaa itse tehtyä riisisuklaata sekä miehen kanssa ison Toblerone-pötkön puolikkaan.

Nyt yritän kovasti olla ilman herkkuja lauantaihin saakka, jolloin suuntaamme auton nokan kohti vanhempieni kotia ja joulun viettoa. Tässä vaiheessa päivää olen jo huomannut, kuinka vaikeaa herkuttomuus on. Koko ajan tekisi mieli rynnätä herkkukaapille hakemaan suklaata tai jotain muuta hyvää. Lasken lähestulkoon minuutteja siihen että lounaasta olisi kulunut edes kaksi tuntia ja voisin syödä välipalaksi proteiinivanukasta, joka menee jo lähes herkusta.

Minun oli muuten tarkoitus käydä tällä viikolla luovuttamassa verta pitkästä aikaa, mutta saa nähdä uskallanko. Iso-A nimittäin oksensi eilen pari kertaa ja oli koko päivän kuumeessa, ja pelkään jonkun vatsataudin olevan iskemässä myös meihin muihin. Toivon tietysti että kyseessä olisi ollut joku muu tauti - joka on nyt jo ohi sillä tytöllä ei ole enää edes lämpöä ja virtaa riittää - mutta en halua tieten tahtoen heikentää yleiskuntoani jos vaikka tauti onkin jo itämässä...