Aamunälkä

Normiaamuina, jolloin nousen lasten kanssa, menee yleensä noin 50min-1h ensimmäisestä vesituopillisesta (sekä sen kanssa otetuista burnereista ja vitamiineista) että pääsen aamupalalle. Juon siis ensimmäisenä puolen litran tuopillisen vettä, ja vaihdan sen jälkeen lasten vaipat ja ruokin heidät puurolla. Lasten syötyä saan itse nauttia oman aamupalani. Yleensä nälkä ei ehdi vielä hyökkäämään kovin voimakkaasti tuossa vaiheessa.

Tänään on toisin. Heräsin klo 5.20 ja huomasin nukkuneeni siihen saakka ilman herätyksiä (mikä on harvinaista). Vessassa käynnin jälkeen toivoin saavani nukahtaa vielä tunniksi tai pariksi. Sänkyyn päästyäni pikku-a alkoi kuitenkin hihkua omassa huoneessaan vettä haluten. Kävin antamassa hörpyn ja palasin sänkyyni, mutta huomasin olevani todella nälkäinen. Pieni hörppäys sokeroimatonta mehukeittoa auttoi hieman. En kuitenkaan pystynyt heti nukahtamaan uudelleen, sillä nälkä kurni yhä. Juuri kun nukkumatti alkoi taas kolkutella pyörittyäni jonkin aikaa sängyssä, iso-A heräsi klo 5.50. Yritin ensin saada hänet jäämään omaan sänkyynsä, mutta havaitessani sen turhaksi otin hänet minun ja miehen väliin. A ei kuitenkaan enää suostunut nukahtamaan, vaan hyöri ja pyöri, kunnes klo 6.40 pikku-a alkoi itkemään. Nousin ylös, mutta töihin lähtöä valmisteleva mies olikin saanut tytön hiljaiseksi.

Otin siis burnerit ja join aamutuopillisen vettä klo 6.50 nälän kurniessa yhä armottomasti. Sinänsä nälkä ei haittaa, sillä nälkähän tarkoittaa vain sitä että rasva palaa. Yritin siis vain kestää nälän tunnetta, kunnes saan lapset ruokittua. Laitoin tyttöjen aamupuurot vuorotellen mikroon ja odottelin pikku-a:n heräävän saman tien kun kuulee isosiskon äänet. Niin ei käynyt. Lapsen heräämistä odotellessani ehdin tyhjentää tiskikoneen ja laittaa sinne eilisiltaiset astiat, tiskata paistinpannut, ruokkia eläimet, ladata kahvinkeittimen ja tehdä itsellenikin aamupalasmoothien valmiiksi odottamaan. En kuitenkaan uskaltanut aloittaa aamupalaa, sillä pikku-a heräisi taatusti heti kun saisin ensimmäisen hörpyn suuhuni.

Sitten avasin tietokoneen, ja olen nyt kirjoittanut koko tämän blogitekstinkin. Kello on 8.20 ja pikku-a nukkuu yhä. Iso-A ei ole vielä puuroaan halunnut, jospa se maistuisi normaalia paremmin kun se vähän viivästyy ja tyttö on saanut juosta kissojen kanssa jo hyvän tovin... Oman aamupalani viivästyminenkään ei niin haittaa, sillä nälkähän on tosiaan joskus vain hyväksi. Kahvia olisi vaan kiva jo saada, mutta en viitsi sitä tyhjään vatsaan juoda tai tuloksena on armoton närästys... Ja olisinpa kerrankin ehtinyt hauduttaa lapsille hellalla oikein kunnon aamupuuron mikropuuron sijaan - jonka siis joudun lämmittämään molemmille uudelleen - mutta eihän tätäkään etukäteen voinut tietää...

P.S. Päätin kuitenkin hörppiä aamupalasmoothien ettei se veny liian myöhäiseksi. Ehdin kuin ehdinkin sen juoda, tosin nautin sen tavallista ripeämpää vauhtia. Kello on 8.30 ja pikkuneiti vaan koisii vaikka iso-A laulaa (eli huutaa täyttä kurkkua) Hämä-hämä-häkkiä. Pitänee varmaan mennä herättämään jotta päiväunet eivät veny kamalan pitkälle...